Kevätjuhlaa
Lapsuuden kevätjuhlat olivat suloinen sekoitus jännitystä ja haikeutta. Tuomet tuoksuivat, polvisukat valuivat ja Suvivirsi kaikui. Hymypatsaat ja stipendit jännittivät, ja todistuksen numerot. Ja sitten alkoi kesä, joka tuntui jatkuvan ikuisuuden aurinkoisena ja ihanana. Tänään vietettiin virtuaalijuhlia suunnassa ja toisessa, mutta silti näytti sama askelten kepeys olevan jo lasten askelissa, kun tuossa kadulla juoksivat koulun jälkeen kohti vapautta. Tämä kevät on pistänyt meidän elämän monella tapaa uusiksi, pysäyttänyt päivät pitkiksi ja yöt huolesta levottomaksi, vienyt ihmiset ruutujen taakse ja kuronut kaukaisia lähelle. Korona-kevät tullaan muistamaan, mutta mistä kaikesta, sitä ei ole vielä kirjoihin ja kansiin kirjoitettu. Ja muutummeko tämän seurauksena ystävällisemmäksi, elämää ja toisiamme arvostavammaksi ja tartummeko jokaiseen hetkeen ja mahdollisuuteen kuin se olisi todellakin viimeinen - se jää nähtäväksi. Sen verran tiukkaa settiä tämä kevät kuitenkin o