Tekstit

Näytetään blogitekstit, joiden ajankohta on tammikuu, 2020.

Suuria ja pieniä kaloja

Kuva
Burundin matkan ydin oli vaikuttamistyön koulutus Fidan projektin työntekijöille ja kumppanille, joka on paikallinen helluntaikirkko Cepbu. Koulutuksen valmistelu oli harvinaisen jännittävää, koska minulla ei ollut mitään ennakkokäsitystä työntekijöistä, maasta tai toimintatyyleistä. Kuulin kyllä useampaa erilaista tarinaa maasta, kulttuurista ja käytänteistä, mutta sen pohjalta oli vaikea räätälöidä mitään. Päätin, että hyppään syvään päähän ja katson pysynkö minä ja koulutettavat pinnalla. Valtavan iso etu oli sillä, että pääsin tutustumaan maaseutuun, siellä tehtävään työhön sekä yhteistyötahoihin ennen koulutusta.  Koulutus alkoi tiistaina, ja kesti torstaihin saakka. "Yleisö" oli hillitympää ja rauhallisempaa kuin mitä aikaisemmissa tällä suunnalla pidetyissä koulutuksissa. Pääsimme kuitenkin hyvin yhteisen jutun juoneen, ja voin sanoa, että opimme puolin ja toisin paljon! Vaikuttamistyö tällaisissa hauraissa ja poliittisesti jännittyneissä maissa on haastavaa, j

Kirkonmenoja

Kuva
Aamulla herään ennen kellonsoittoa siihen, että joku koputtaa etuovella. Aamu on vielä hämärä, kukko kiekuu jossain kaukana. Talon kokki on tullut jo ennen kuutta koputtelemaan, aamupalan laittamista varten. Hän sytyttää tulen hellaan ja aloittaa hedelmien pilkkomisen. Kirundin kielitaitoani olen sen verran kerryttänyt, että osaan pyytää kahvia, ja vahva burundilainen kahvi herättää sopivasti tähän aamuun. Olemme yöpyneet Ngozin alueen yhden suurimman kirkon alueella, tällä alueella kirkossa on 73 000 jäsentä, 122 kirkossa. Ihmisiä alueella asuu 900 000. Kirkossa harjoittelee jo kuoro, ja pian suuntaamme itsekin sinne. Palaan vielä takaisin kirkon pihalta asunnolle vaihtamaan hameen, joka yltää nilkkoihin. Korut ja meikit on jo tänne tullessa piilotettu matkalaukun pohjalle.  Tämä kirkkokunta pitää yllä suhteellisen konservatiivisia ja vanhoja oppeja, ruotsalaisten alunperin tänne tuomia, ja ei juurikaan uudistettuja asioita. Toki kulttuurilla ja taustoilla muutenkin on vaikutust

Viimeiset viralliset!

Kuva
Viimeinen kokonainen päivä yhdessä kansanedustajavieraiden kanssa. Viikko on mennyt nopeasti ja tuntuu melkeinpä haikealta erota tästä ryhmästä! Olemme tutustuneet sekä työhön, mutta myös toisiimme tämän viikon aikana, ja käyneet valtavan hyviä ja syvälle luotaavia keskusteluja. Tämä matka jää varmasti monella tasolla meidän mieleen ja sydämeen - ja tätä myös vieraat kuvasivat omissa palautepuheenvuoroissa. He sanoivat, että on päässyt niin paljon näkemään, kokemaan, kuulemaan ja aistimaan, että sen sulattelussa menee aikaa, mutta nyt jo tietää, että tämä on jäänyt lähtemättömästi mieleen.  Lisäksi yksi matkan tärkeä anti on se, että paikalliset työntekijät ovat saaneet valtavasti arvostusta ja kiitosta työlleen Suomen valtion puolelta - näiden kansanedustajien kautta. Se on myös äärimmäisen arvokas ja motivoiva asia.  Aamulla kuitenkin vielä virallisia vierailuja. Ensiksi menimme Sansibarin eduskuntatalolle puhemiehen vieraaksi, sekä naisverkoston vieraaksi. Kävimme arvokasta

Turkoosi meri ja leppoisa tuuli

Kuva
Tiiviin viikon jälkeen oli tämä päivä hieman leppoisampi. Olimme sopineet, että yhden päivän vietämme merellä, ja tutustumme kahteen saareen. Toinen oli "Prison Island", jonne oli orjia viety karanteeniin odottamaan joko kuolemaa tai siirtoa muihin maihin. Tällä saarella oli nämä hurjan isot kilpikonnat. Venematka jatkui kohti Nakupenda saarta - joka itse asiassa oli vain hiekkasärkkä keskellä merta. Leppoisaa juttelua, uimista, kokemusten vaihtamista ja merituulta. Oli hyvä hetki pysähtyä ja vähän pohtia, mitä olikaan jäänyt näistä päivistä mieleen.  On hetki jolloin tuuli uinahtaa. On hetki, jolloin tuuli valvoo. 

Ketään ei jätetä

Kuva
Tangan nuorisokeskus on vienyt tietotaitoa myös keskuksen ulkopuolelle. Lähiseudun kouluja on innostettu inklusiiviseen opetukseen. Askeleet ovat hitaita ja pieniä, mutta vahva usko muutokseen auttaa jaksamaan myös vastustuksen. Vierailimme yhdellä koululla, jossa on 700 oppilasta joista reilu 50 vammaista lasta. Vammaisuudet vaihtelevat näkö- ja kuulovammoihin, sekä liikuntaesteisiin. Rehtori kertoi, että koulu on mennyt paljon eteen päin monessa asiassa, kuten esteettömissä kulkuväylissä ja asennemuokkauksessa. Kuitenkin edelleen on tarvetta hyvin perusasioista, kuten vedestä, sähköstä ja vessoista. Seurasimme oppitunteja aamupäivän aikana. Itse oli kansanedustaja Heli Järvisen kanssa ekaluokassa, jossa oli reilut 80 lasta yhden opettajan kanssa. Oppilaat lauloivat numerolaulua ja opettelivat ilmaan piirtämällä numeroita. Seisoin tunnin aikana takana, ja muutama oppilas otti pienet torkut siellä takarivissä. Luokan etuosassa istui kuulo- ja näkövammaisia lapsia. Opettaja

Tangan nuorisokeskus - ja vähän seksijuttuja

Kuva
Tangan alueen hallintojohtaja Mister Shigell oli kutsunut meidät aamulla tapaamiselle. Olin mielessäni varautunut pitkään protokollaan, joka täällä on todella tärkeää. Siihen kuuluu pitkät esittelyt ja puheenvuorot, ja itse asiaan päästään hitaasti. Tapaamisissa on tärkeää, että jokainen sanoo kuka on, ja lopuksi käytetään lopetuspuheenvuorot. Huolimatta siitä, että tämä vie aikaa (ja hermojakin) tässä on jotain todella kaunista kohtaamista sen sijaan, että porukka tulee ja menee ja kukaan ei oikein tiedä ketä paikalla oli (vrt Suomi ja sen asiakeskeisyys- tuletko kohdatuksi ja kuulluksi?).  Mutta, tämä tapaaminen yllätti! Aluejohtaja oli skarppi mies. Hän ohjasi meidät istumaan "oikeille paikoille" ja veti aivan loistavan tapaamisen. Pääsimme keskusteluissa raapaisemaan pintaa syvemmälle, ja puhuimme alueen tilaneesta sekä vammaisten huomoimisesta kaikessa yhteiskunnan toiminnassa. Erityisesti lasten asia nostettiin esille - niiden, jotka eivät itse vielä pääse itse

Tanga!

Kuva
Matkan ehkä pelottavin osuus oli tänään. Aamupäivällä kävimme vielä virallisella vierailulla Opetusministeriössä, jossa harmiksemme ministeri itse oli joutunut presidentin tapaamiselle yllättäen. Keskustelu oli hyvää, mutta olisi ollut syvempää, jos paikalla olleet ihmiset olisivat voineet valmistautua paremmin - nyt tuli tunne, että heidät oli kiidätetty paikalle häthätää. No, aina ei voi voittaa, ja toisaalta pitää uskoa, että tämä meni nyt tässä tilanteessa niin hyvin kuin pystyi.  Lounaan jälkeen kiiruhdimme lentokentälle. Meitä on saatellut koko matkaan ajan poliisisaattue, ja pysäyttänyt kaikki muut autot risteyksistä - joten matka on sujunut todella jouhevasti.  Pikkuinen kone odotteli kiitoradalla, ja siihen sitten kipusimme. Minä, jolle keittiöjakkaralle nouseminenkin on jo tuskaa, purin huulta ja toivoin parasta. Kone nousi taivaalle, ja saimme matkustaa pomppuisen matkan Zanzibarilta Tangaan. Lumoavan kaunis turkoosi meri kimalsi alla ja maisemat olivat lumoavat. Kon

Jumalanpalveluksesta kuukautiskuppehin

Kuva
Sunnuntaiaamuna ajelimme poliisisaattueen turvin pienen ajomatkan päähän, kävelimme hetken kapeita kujia, ja paiskasimme kättä vastaantulijoiden kanssa. Jo kauemmaksi kuului laulu ja sykkivä rytmi. Jumalanpalvelus oli alkanut, ja vieraita odotettiin. Kirkkokansa lauloi ja tanssi, ja johdatteli näin vieraat kunniapaikoille istumaan. Osallistuimme jumalanpalvelukseen yhdessä Sansibarin kirkossa, ja samalla tutustuimme paremmin myös niihin ihmisiin, joiden kanssa tätä hyvää työtä tehdään. Jumalanpalvelus kesti. Oli todella lämmintä ja hiki valui norona. Tunnelma oli mainio, ja saarna osuva - yhteistyötä tarvitaan, oli kyseessä sitten sosiaalisen hyvinvoinnin kohentaminen, kuin seurakunnan hengellinen rakentaminen. Vieraat saivat käyttää puheenvuoron, ja Sari Tanus puhui kauniisti siitä, miten jokainen on arvokas, naiset ja tytöt kannattelevat kylän hyvinvointia.  Kirkon jälkeen jäimme kirkkosaliin, hörppäsimme pahimpaan janoon ja nälkään limpparia ja pyyhimme hikeä. Kylän naise