Kohtaamisia

- Pärjääkö se? Tokaisi keskimmäinen, ja puki varmaan meidän kaikkien ajatukset sanoiksi. Varoittamatta, ennakoimatta, yhtäkkiä elämmekin sitä vaihetta, jolloin nuo yövalvojat, hermojen repijät, sydänten murskaajat, silmäterät muuttavatkin pois kotoa. Eihän sen näin pitänyt mennä. Ei vielä ja tällä tavalla. Ja ennen kaikkea, emmehän me ole vielä niin vanhoja, että meidän lapset ovat aikuisia (!?) jotka pärjäävät omillaan! Vanhin lapsista valmistui joulun alla, etsi töitä, ja juuri siinä vaiheessa, kun alkoi jo epätoivo iskemään, saikin niitä töitä, mutta aivan muualta, kuin olin luullut. Oli työhakemukseen kirjoittanut, että toivoisi pääsevänsä kotikonnuilleen Savoon, ja se ei ilman töitä onnistu. Liekö se haastattelijan sydämen sulattanut. Omatoimisesti hommasi asunnon, ja nyt sitten pakataan huonetta tyhjäksi kotoa. (Saan toimistohuoneen!!!) Mutta pärjääkö se? Varmistinko kaiken, kasvatinko kunnolla, opetinko siivoamaan, tekemään ruokaa, hoitamaan itsensä, pesemään pyykkinsä

 - Tämä teksti on julkaistu Iisalmen Sanomissa 17.3 ja tekijänoikeudet omistaa Savon Media, heidän luvallaan julkaistu myös blogissa -  Maaliskuun alussa oli jälleen Kansainvälinen naistenpäivä. Olen huomannut tuon päivän herättävän kysymystä siitä, onko tällainen jaottelu enää edes tarpeen. Sopii sitä toki miettiäkin, mitä tuolla päivällä halutaan saada aikaiseksi. Alunperinhän päivän tarkoitus oli herättää huomio naisten ja miesten tasa-arvon saamiseksi. Tosin, niin modernissa maailmassa kuin elämmekin, edelleen olemme joidenkin tabujen vankeja, tietoisesti tai tiedostamatta. Käsi sydämelle savolaiset – jatkatko lukemista, jos tiedät, että aion vuodattaa verensekaista tekstiä kuukautisista? -           nyt niitä sitten on neljä! tokaisi mieheni, kun pentukoiramme ensimmäiset juoksut alkoivat. Kielen päällä pyöri montakin ajatusta, mutta en sitten viitsinyt aloittaa tenttaamaan, että mitähän tuolla tarkoitti, ja miltäköhän se meidän neljän korvissa kuulostaa (minä, tyttäre

Perjantaina nuoret nousivat barrikadeille yhteisen maapallomme puolesta. Halki maailman kulki nuorten viesti, jossa he vaativat parempia lakeja, vaikuttavia ympäristötekoja ja tulevaisuutta, jossa on toivoa. Ennätin iltapäivällä Jyväskylän mielenosoitukseen ja olin todella mykistynyt nuorten voimasta, innosta ja raikkaudesta. Sitä vasten huomasi oman harmautensa ja reakoimattomuutensa. Nuorten viesti oli selkeä. Välillä pakenin kaupan sisälle pyyhkimään kyyneleitä, koska koko tapahtumassa oli jotain sydäntä särkevää. Ja todella vaikuttavaa. Otin oman mielenosoittajan ja hänen ystävänsä kyytiin ja kävimme kahvilla. Nuoret juttelivat tapahtumasta, ja sen saamasta huomiosta. Nämä nuoret olivat lukiolaisia, viisaita, pohtivia ja järkeviä. He kyllä ymmärtävät, että ilmastonmuutos ja siihen vaikuttaminen on monimutkainen asia, joka ei yhdellä marssilla selviä. He pohtivat ihmisoikeuksien ja ilmastonmuutoksen yhteyttä, he pohtivat valtaa ja vastuuta. Mutta he myös totesivat, että pahin

Keskimmäinen lapsista mainitsi sivumennen olevansa huomenna lakossa. Ja menevänsä marssimaan ilmaston hyväksi.  Olin osannut odottaa tätä hetkeä. Hän on aina ollut vahvasti luontoa arvostava ja suojeleva. Hänen suurin haaveensa on elää mahdollisimman omavaraisesti ja suunnata opiskelujaan luonnonsuojelua kohtaan. Ja se kaikki on ollut hänessä läsnä jo hyvin pienestä asti, Olemmekin nauraneet, että hän puhuu eläinten kieltä paremmin kuin jopa ihmisten.  Perjantaina nuoret nostavat äänensä yhteisen maailmamme puolesta. Ilmastolakko kokoaa nuoria kaupunkeihin ja kyliin muistuttamaan meitä siitä, että nyt tarvitaan toimia, puheet riittää.  Tapahtuma herättää monenlaisia tunnelmia.. Joissakin kouluissa lakkoilu on kielletty, ja joissakin kiitelty. Akateeminen maailma on lähettänyt nuorille tukikirjeen, jossa todetaan, että he, akateemisen yhteisön jäsenet osoittavat tukensa ilmaston puolesta lakkoileville nuorille - joilla on aito huoli tulevaisuudesta. Itse olen hyvin il

Minulla on keittiön seinällä taulu, jonka olen ostanut Ammanin National Gallerystä. Taulussa on kuvattu värikkäisiin huntuihin pukeutuneita naisia, jotka silmät kiinni tuijottavat jäätelöitä, jotka ovat heillä käsissään. Taulun nimi on Impossible dream . Jäätelön syönti on hankalaa silmät kiinni ja suu peitettynä. Minulle hunnut kertovat monenlaisia asioita, ja olenkin miettinyt, mikä on se minun huntu, jota kannan – tahtomatta tai tiedostamatta. Tällä en nyt tarkoita fyysistä huntua, vaan enemmänkin niitä rajoja, raameja ja esteitä, jotka meidän sydämiin ja mieliin asetetaan - ja jotka sitten estävät meitä toimimasta täysin valtuuksin, voimin ja iloiten.  Reilu vuosi sitten Jordaniassa juhlittiin. Pitkään jatkunut taistelu raiskauslain muuttamisen puolesta tuotti tulosta. Tähän asti raiskaaja oli välttynyt tuomiolta mennessään naimisiin raiskatun naisen kanssa. Tämä käytäntö on vielä monessa Lähi-Idän maassa voimassa, ja aiheuttaa paljon kärsimystä niin naisille, rais

Tällä viikolla juhlitaan naisia. Minä mietin sinua, sinä tuntematon siskoni, siellä jossakin Ehkä olet jo kallistanut pääsi ja odotat unta. Joko lapsesi nukkuvat? Minä mietin sinua, uranainen, joka et saa unta vaan mietit huomista. Ja sinua minä mietin, joka olet niin yksin, että sydämesi sirpaloituu. Sinua sisko minä mietin, joka olet samaa ihmiskunnan verta ja lihaa. Lähellä ja kaukana. Minä mietin sitä yhteyttä, joka naisten kesken syntyy, ilman sanoja, kieltä ja tuntemista Se syntyy siitä voimasta, joka meissä on, ja kasvaa - ja yhdessä töitä tehden tekee unelmista totta, uskosta elävää ja pelosta siedettävää. Te siskoni, teidän varassa ja teissä tämä maailma kulkee Teidän sydämensykkeenne antaa elämälle rytmin Ja silti, teidän asemanne on uhattu, alistettu ja vähätelty Voi siskot, vieläkö jaksamme taistella ja nousta vääryyttä vastaan? Itseänikin minä mietin, sitä miten kuljetan mukanani naisten ketjua, ja osan siitä luovutan tyttärilleni Mietin sitä, miten voi

Tänä aamuna, pitkästä aikaa. Liian aikaista kommentoida siitä vielä mitään. Sen sijaan liitän tähän ajatuksen, jonka palautin viime viikonlopun runokurssille (ne ihanat kirjoittamisen opinnot Jyväskylän yliopistossa! ja sain tästä ihan kivaa keskustelua ryhmän kanssa aikaiseksi - ja palautetta myös.) Tämä sielunmaisema, voi olla sisäistä tai ulkoista.   Runo rakastamastani asiasta ERÄMAA Sinä olet minulle polttava elämänmaku ja yllätyksellinen kuolema Upottavassa hiekkameressä kulkee palvelijoittesi vuosituhantinen karavaani, nöyränä ja voimasi tietäen Jätät jälkeesi pölyävät salaisuudet, kuivan ja polttavan pinnan, kuperat kalliot ja rotkot, jotka johtavat ei minnekään Sateenkaaren kaikki värit liekehtivät pinnallasi, purppurainen punaa hymysi, auringolta lainasit viittasi sävyt Tähtien kivutessa mustalle taivaalle ihollasi kulkee hiekkakäärmeen helmeilevä matka kirjoen helmaasi kiemuraiset kuviot Voisin tuijottaa tyhjyyttäsi vuosituhannet ja olisin niin tä

Seuraan muutamia bloggareita, ja yksi heistä on Salamatkustaja. Siellä alkoi hauska kuukausittainen postaussarja;  joka kuukauden ensimmäisenä päivänä kirjoitetaan tulevan kuukauden mietteitä ylös. Kymmenen asiaa, jotka liittyvät seuraavaan neljään viikkoon. Ja samat kysymykset joka kerta. Salamatkustajan kirjoittajan yllytyksestä kopioin idean - tästä voi tulla hauskaa :) Kuukauden ensimmäisen aamun ensimmäinen ajatus:  Ihana valo! ( heräsin hurjan aikaisin (mitäs ne aamuyön heräilyt kertookaan) ja lähdin Piskin kanssa kävelemään jäälle. ) Tämän kirjan aion lukea: Satu Lidman; Väkivaltakulttuurin perintö - Sukupuoli, asenteet ja historia (yöpöydällä on sekalainen seurakunta kirjoja, ja tuo nyt oli siinä ekana - katsotaan miten pino tyhjenee kuukauden aikana) Työasia, jonka aion saada valmiiksi: Töissä töissä; eduskuntavaaleihin liittyviä juttuja Kotona "töissä"; tässä kuussa erääntyy kolmen kurssin opinnot, joten kirjoittamista riittää! Työasia, jonka tie