Kohtaamisia

Kongon jälkeen palasin Jordaniaan. Työmatkaa jatkuu vielä viikko täällä kotoisissa tunnelmissa. Jordanian alkukesä on lämmin, suorastaan kuuma Afrikassa koetun viileyden jälkeen. Tähän viikkoon mahtuu paljon ystäviä, työtä ja keskusteluja. Juttelin erään rakkaan ihmisen kanssa täällä ja hän kokosi ajatukset jotenkin niin hyvin: Kehitys tapahtuu asteittain, olemme tehneet virheen täällä ja kiirehtineet. Jos sisäistä kauneutta ja kasvua ei tapahdu, kaikki ulkopuolinen on vain pintaa ja katoaa. Puhuimme paljon tyttöjen ja naisten tilanteesta, kuinkas muutenkaan. Hänen vahva unelmansa on vahvistaa tyttöjen sisäistä kasvua kohti parempaa itsetuntoa. Rukoilen siinä taistelussa hänelle viisautta ja voimaa. Jotenkin tämä teema jatkuu maasta toiseen. Tasa-arvo, sisäinen kauneus ja sen näkeminen, ihmisen arvo. Jokaisen oikeus olla oman kokoisensa, ja kantaa vastuuta myös muista. Niin että leipää riittää kaikille, monenlaista leipää. Kävin katsomassa Alladin- elokuvan. Täällä elokuva o

Ajoimme Panzi-sairaalasta kuoppaista tietä, väkijoukon läpi kohti hotelliamme. Tunnelma oli hiljainen. Kysyin Panzissa mukana olleelta pastorilta, kuinka seurakunnissa tätä naisiin kohdistuvaa pahuutta käsitellään. Hän on hetkeä ennen kertonut, että kukaan ei tiedä mistä nämä tuhoajat tuleva, ja ketä he ovat. Naapureita, jonkun palkkaamia, ketä tahansa - hän sanoo. Harvoin heitä saadaan kiinni, eikä poliisi juurikaan asian eteen pysty mitään. Tai pahimmassa tapauksessa ovat jotenkin osallisia tapahtumiin. Puhumme kyllä, jonkin verran ja joidenkin kanssa, hän vastaa kysymykseeni.  Mutta, haluamme pitää huolta siitä, että meillä on paikka, jota ei täytetä näillä asioilla mitä kohtaamme koko ajan. Jokainen yö voi olla uhka, koskaan ei tiedä kuka on ovella, ja kuka on seuraava uhri. Luotamme kyllä suojelukseen, ja rukoilemme varjelusta. Tarvitsemme myös paikan, jossa voimme hetkeksi unohtaa. Ja se on seurakunta. Turvasatama. Viimeisenä aamuna ennen kotimatkaa rakas matkakumppani

Ajamme kuoppaista ja mutkaista tietä pitkin väistellen mopoja, autoja ja jalkankulkijoita. Pysähdymme portin eteen, jonka ympärillä pyörii ihmisiä tullen ja mennen. Osa kantaa ruoka-astioita poispäin, ovat vieneet ruokaa omaisilleen. Turvatarkastuksen jälkeen olemme sairaalan pihalla. Tämä sairaala perustettiin Bukavuun 1999, aikana, jolloin sota riehui ja vuoristoisen Lemeran alueen sairaalasta joutui pakenemaan lääkäri Mukwege ja myös suomalaiset Mirja ja  Veikko Reinikainen, jotka työskentellivät Mukwegen kanssa. Itseasiassa Mukwege on usein todennut Veikon olleen hänen oppi-isänsä, ja sairaanhoitajana toiminut Mirja sai usein olla Mukwegen tukena ja apuna naisten ja perheiden asioissa. Panzin sairaala sai alkunsa pienestä, mutta on tällä hetkellä seksuaalista väkivaltaa kohdanneiden naisten turvasatama. Tähän mennessä on tehty yli 20 000 korjaavaa leikkausta väkivallan uhreille. Sairaalan lisäksi Mukwege on perustanut säätiön, joka huolehtii terapeuttisista ja kuntout

Pidimme vaikuttamistyön koulutuksen myös Kongossa. Osallistujina oli sekä CEPAC- Fida työntekijöitä, CEPACin johtajia ja pastoreita, sekä äskettäin aloittanut vaikuttamistyön tiimi. Kävimme läpi vaikuttamistyön perusteita peilaten niitä myös Raamattuun. Opettelimme suunnittelemaan vaikuttamistyön strategiaa ja ydinviestiä. Mietimme, mille tasolle viesti pitää viedä ja millä keinoin. Harjoittelimme kampanjasuunnittelua ja sovimme seuraavista askeleista.  Vaikuttava kampanja - roolileikki  Englannista - Ranskan kautta Swahiliksi Aktiivinen, innokas ja taitava porukka! Todistustenjakopönötys Ruokahuoltoa - ugalia, kassawaa ja muuta hyvää CEPAC-Fida autot lahjaksi Tämä advocacy tiimi on täynnä osaamista! On teologeja, gender based violence - asiantuntijaa, nuortentyöntekijää, pastoria, professoria Tämä rohkea nainen on melkoista Goljatia vastassa. Hän murtaa hiljaisuutta ja tabuja kuukautisten ja yleenänsäkin naisten asioiden ympäriltä. Hän

Kongo on valtavan suuri maa keskellä Afrikkaa. Väkiluku on jotain 85 miljoonan paikkeilla. Kongon alueelle tuli bantuja ja pygmejä 2000 ennen ajanlaskun alkua, ja pikkuhiljaa alueelle alkoi muodostumaan kaupunkeja ja myöhemmin myös kuningaskunta. Alueella osattiin raudantekotaito ja monenlaista viljelyä. Historia kertoo että alue kukoisti. Portugalilainen löytöretkeilijä tuli paikalle 1400 luvulla, ja hänen vaikutuksestaan silloinen kuningas kääntyi kristinuskoon. Belgian kuninkaan Leopold II häikäilemättömän itsekkäät toimet alistivat Kongon kolonisaation ja vieraan vallan alle. Motiivit olivat yksiselitteiset; norsunluuta, kumia ja muita rikkauksia täynnä oleva maa toi taloudellista hyötyä Belgialle. Leopodin ahneus ja järkyttävän epäinhimilliset teot ovat jääneet historian kirjoihin kammottavana aikana. (Olen yrittänyt lukea tätä aikaa kuvaavaa teosta, mutta se kuvasi niin yksityiskohtaisesti kongolaisia kohtaan tehtyjä raakuuksia, että kirja jäi kesken). Kauheudet tulivat kansain

Lieköhän Luoja arvannut naisen luodessaan, minkälainen hässäkkä sen ympärillä syntyy. Olen täällä nyt seurannut konkreettisesti sitä, mitä kaikkea voi naiseuteen ja naiseen kohdistua. Täällä tehtävän työn yksi huikea tavoite on normalisoida ja lisätä puhetta kuukautisten ja yleensäkin naisena olemisen ja naiseksi kasvamisen teemoista. Unohtamatta poikia ja miehiä - sillä toisen valta ja ylempi asema pahimmassa tapauksessa vahingoittaa toista.  Se, että naisella on kuukautiset, vaikuttaa kaikkeen. Hänen osallisuuteensa yhteisössä, hänen arkeensa, hänen tulevaisuuteensa, koulutukseen ja työntekoon. Asian ympärillä liikuu villejä huhuja ja uskomuksia - kuten että kasvimaa kuolee, jos nainen menee sinne kuukautisten aikana. Lisäksi esimerkiksi kuukautiskivut ovat usein hoitamattomia ja invalidisoivat tyttöjä ja naisia. Tabu ja häpeä kuukautisten ja naisen seksuaalisuuden ympärillä yleensäkin on sitkeässä, ja sen murtamiseksi tarvitaan paljon työtä. Koska näillä seuduilla kirkkojen va

Tämä päivä sisälsi niin paljon, että sydän on pursuten täynnä! Tutustuimme Fidan työhön Kongossa, ja erityisesti lasten oikeuksien eteen tehtävään työhön  -koulujen kautta.  Fida toimii Kongossa kirkkokumppanin kanssa. Työn keskiössä on lapset, heidän oikeutensa, mahdollisuutensa ja tulevaisuus. Lasten asioita edistetään kehittämällä koulutusta, kouluttamalla opettajia, vanhempia ja antamalla monenlaista tukea. Erityisesti vammaisten lasten asioita kohennetaan. Tämä on hurjan tärkeää, koska vammaisuus on suuri tabu, hiljainen asia, ja häpeä. Matka alkoi viranomaisten tapaamisella, heiltä saimme luvan jatkaa matkaa kohti kouluja. Oli ihastuttava huomata, miten paljon CEPAC- Fidan työ oli tuttua ja arvostettua - ja siitä syystä, että oli laajalti tiedossa se, että tämä työ menee sinne minne pitää - ei jo valmiiksi täysiin taskuihin. Minua kosketti moni asia. Se, miten omistautuneita työntekijät olivat, miten suurta iloa ja valoa he välittivät näille lapsille, joiden tulevaisuuden

Ihmisten enemmistö matkustaa välikannella, matkustaa kolmannessa luokassa, jalkaisin kulkee maantietä ihmisten enemmistö. Ihmisten enemmistö menee työhön kahdeksanvuotiaana, menee naimisiin kymmenvuotiaana ja nelikymmenvuotiaana kuolee ihmisten enemmistö. Lukuun ottamatta ihmisten enemmistöä leipää riittää kaikille, ja riisiä ja sokeria ja kangasta ja voita kaikkea tätä riittää kaikille, paitsi ihmisten enemmistölle. Ihmisten enemmistölle ei löydy maailmassa suojaa, ei lyhtyä tielle, ei ruutua ikkunaan, vain toivoa on annettu ihmisten enemmistölle, ilman toivoa se ei voi elää." -Nazim Hikmet

Goma, tulivuoren ja Kivu järven välissä sykkivä elämää täynnä oleva kaupunki. Nämä itäisen Kongon alueet ovat niitä, joissa sota ja kapinallisten joukot ovat tehneet tuhojaan. Surullisia ja kipeitä tarinoita yltää lähes jokaisen perheen muistoihin.  Ensimmäinen päivä Gomassa päättyi vierailuun Fidan työntekijän, Faizin kotiin. Olin udellut häneltä perheestä, mutta hän kehoitti tulemaan katsomaan ja laskemaan lapset. Kuulema jalkapallojoukkueen verran.  Perhe oli niin ihastuttava! Faizin tarina on lumoava myöskin. Hän on itse ollut pakolaisena Tansanian puolella 1990 - luvulla, tavannut pakolaisleirillä vaimonsa, ollut jo siellä Fidalla töissä, ja muuttanut sitten takaisin Kongoon - jatkaen Fidan Kongon työn koordinaattorina. Tässä kodissa oli läsnä sanoinkuvamattoman lämmin tunnelma, rauha ja ilo. Faizin äiti piti huolta pienimmästä tulokkaasta, Enkelistä ja huvitti meitä nuorekkaalla ja virkeällä olemuksellaan. Kangasseremonia - ja taas naurua riitti :)

Matka jatkuu ja laulu soi (ei aina meillä mutta yleensä muilla), mutta sitä ennen vielä muutama välähdys Kampalan koulutuksesta.  Virpi, rakas ystävä ja työkaveri, on sitkeästi urakoinut maailmaa paremmaksi. Ja erityisesti kuukautisterveysteeman ympärille liittyvien tabujen murtamiseksi. Eikä vaan tabujen, vaan myös sen jäätävän hiljaisuuden.  Virpi ja hänen ugandalainen työtoveri Eva kertoivat koulutuksessa, kuinka vaikuttamistyön kautta saadaan asioita eteen päin, mielipiteitä ravisteltua ja pikkuhiljaa asioita muuttumaan.  Ja ne aamuherätykset jatkuvat. Lähtö hotellilta klo 4 kohti lentokenttää. Ei muuta sanottavaa.  Rwandaan tullessa kone oli myöhässä. Juoksimme pää kolmantena jalkana pitkin ja poikin terminaalia hakemassa leimoja ja selvittämässä lähtöä etene päin. Monta kertaa kysyimme, ehtivätkö laukkumme mukaan. Viikko Kongon puolella yhden vaatekerran varassa ei ole kuolemaksi, mutta inhotti jo ajatus valmiiksi likaisten vaatteiden hajusta. Ehtivät! oli