Kohtaamisia

Makaan hammaslääkärissä. Silmät peitettynä, lappu leuan alla ja kirkas valo toljottaa silmiin. Ja minua alkaa yhtäkkiä itketää. Ei se, että minua sorkitaan suuhun, vaan se miten onnekas olenkaan. Tilanne ei ole itkulle kovin otollinen ja yritän kääntää ajatuksia muualle. Intakti, intakti, amalgaami ykköspinnalla, ientaskut ehjät... Säännöllisesti minut kutsutaan hammashuoltoon, ennaltaehkäisevästi tarkistuttamaan hampaani, tälläkin kerralla onneksi todettiin kaiken olevan hyvin. Maksan tästä lystistä muutaman euron. Yhtälailla saan hoidettua muitakin terveyteeni liittyviä asioita tarvittaessa. Lapset kutsutaan terveystarkastuksiin, työterveyshuolto huolehtii työikäisistä. Ajatukset vaeltavat tässä valtavassa etuoikeuden viidakossa, joka yhtäkkiä kristallisoituu minulle. Olen lähdössä pikapuoliin uudelleen Kongoon. Se on maa, joka jätti kesällä minuun syvän haavan, ihmisyyden haavan. Siksi minua nyt itkettää hammaslääkärissä, kun siellä konkretisoituu jotain siitä, miten tasan ei

Kolmen lapsen äitinä olen viettänyt tunteja, ehkä jopa vuosia leikkipuistoissa. Paikoissa, jossa minuutit venyvät päivien pituiseksi varsinkin talvella, kylmässä ja viimassa, varpaat jäätyvät vaikka olisi minkälaiset jalkineet, ja tylsyys kasvaa harmaaksi pilveksi pään ylle. Mutta paikassa, joita Suomessa on joka puolella, joista  pidetään suhteellisen hyvää huolta ja joissa lapset yleensä viihtyvät valtavan hyvin kehittäen samalla motoriikkaa, sosiaalisuutta ja leikkitaitoja. Ja onnekseni minulla oli tuohon aikaan naapurissa ystävä, joka seisoi yhtälailla puistossa hoitolastensa kanssa. Meillä oli usein hyvä survival-kit: kahvia ja pullaa korissa tai sitten ajoimme hieman kauemmaksi leikkipuistoon ja kävimme samalla toisen kylän kahvilassa retkellä....Kiitos Sinulle - tiedät kyllä kuka <3 Leikkipuistoissa on ollut mielenkiintoista myös tarkastella, miten meidän sosiaaliset suhteet syntyvät ja muokkautuvat. Äidit ja toki isätkin muodostavat jutteluryhmiä, ja tutustuttuaan jakava

Olen nyt Suomessa asuessamme tehnyt töitä vähän siellä ja täällä. Yhdistävä tekijä on ollut se, että koko ajan on monta palapelin palaa ilmassa ja hukassa ja sikin sokin. Ehkäpä sekava luonteeni vaatii kuitenkin tämän levottomuuden, sillä näytän olevan parhaimmillani myös työelämässä, jos yhtäaikaa tapahtuu monenlaista ja paljon. Toki tämä vaatii vastapainoksi sitten myös tyhjyyttä ja hiljaisuutta.  Koska viimeaikoina olen tehnyt töitä Helsingissä toimistolla sekä kotona etätyönä, olen joutunut ratkaisemaan Helsingin päivinä majoittumisen jotenkin. Työmatkaa tulee lähes 7 tuntia päivässä ja sitä ei montaa kertaa viikossa jaksa kulkea - vaikka siinä saakin ruhtinaallisestei omaa aikaa lukea, kirjoittaa tai nukkua.  Päädyin keväällä kokeilemaan airbnb - systeemiä. Muistan, kun ensimmäiset jutut tulivat vuosia sitten lehtiin siitä, että sohvanvaltaajat ovat tulleet Suomeenkin. Mietin silloin, että ehkäpä voisin itse matkustaessa mennäkin jonkun luo, mutta antaisinkohan omaa koti

Aloitin hauskan sarjan Salamatkustaja- bloggarin (  http://www.salamatkustaja.com/  )innoittamana maaliskuussa; joka kuukauden eka päivä kirjataan samat asiat ylös...ja katsotaan kuinka elämä kulkee. Kesä- ja heinäkuun ekat menivät sivu suun, ensimmäinen työmatkan takia, ja toinen lomallaolohörhöilyn takia. Mutta nyt taas takaisin ruotuun! Kuukauden ensimmäisen aamun ensimmäinen ajatus:  Työaamu.  ( juhannukselta jäin lomalla, ja tähän asti päästiin. Loma oli hyvä.) Tämän kirjan aion lukea: Eija-Riitta Korholan Kuolemaa nopeampi. Luen sen uudelleen toista kertaa tänä kesänä.  Siinä oli jotain todella pysäyttävää. Ehkäpä teen siitä vähän yhteenvetoa tännekin. Toinen kirja mikä on tuossa aluillaan on Roskienkerääjien seurakunta - kertomus Kairon slummeista. Vierailin siellä joku vuosi sitten, ja voin sanoa, että jäi mieleen se paikka.  Työasia, jonka aion saada valmiiksi: No, kunhan tässä nyt alkuun pääsisi. Montakin asiaa pitäisi valmistua. Työasia, jonka