Ensimmäinen tyhjä sivu
Vuoden vaihtumiseen liittyy monenlaisia ajatuksia ja tunnelmia. On aika katsoa eteen päin mutta myös kurkistaa menneeseen. En kuulu niihin, jotka lupaavat suuria muutoksia, mutta taaksepäin kyllä vilkuilen vähän liiankin paljon.
Mennyt vuosi on ollut kummallinen. Se on tarjoillut pyytämättä elämään sellaisia mutkia ja mäkiä, joita ei toivoisi kenellekään, eikä olisi halunnut itselleenkään. Mutta elämän mielenkiintoisuuteen kuuluu se, että tulevaa et voi ennustaa ja vaikka kuinka pyristelisit vastaan, tietyt lainalaisuudet pitävät. Siksi usein onkin helpompi vain ottaa se mikä annettaan ja yrittää oppiakin siitä jotain. Viime vuoden aikana olen joutunut silmäkkäin itseni kanssa useaan otteeseen. Haasteet ja hankaluudet ovat pistäneet miettimään elämää, ihmisyyttä, inhimillisyyttä - ja kohtaamista. Minut on pakotettu kohtaamaan itseni uudenlaisessa valossa - silloin, kun elämä iskee turpaan kunnolla, ja pettymys, viha, kipu ja suru vyöryvät päälle. Minut on myös pakotettu katsomaan lähimmäistä uudella tavalla. Luotanko, uskonko, rakastanko ja toivonko edelleen ihmisyyden ja hyvyyden voittavan.
Tämä blogi saa alkunsa näistä tunnelmista. Sen toteamisesta, että elämä on yllätyksellistä. Kohtaamisia on blogi, jossa pohdiskelen arjen ihmetyksiä; ihmisyyden monimutkaisuutta, elämän rikkautta, ja ennen kaikkea niitä kohtaamisia, joita minulle annetaan ikään kuin lahjana. Kaiken kummallisuuden keskellä olenkin huomannut, että suuri voima on niissä pienissä hetkissä, jotka voi jakaa toisen kanssa ja kokea mitä vahvinta yhteyttä ja ymmärrystä. Emme kulje yksin.
Blogin kansikuvana on hiekkaerämaa, joka jaksaa puhutella kerta toisensa jälkeen. Se muuttuu koko ajan, lumoaa kauneudellaan, mykistää hiljaisuudellaan ja pelottaa vaarallisuudellaan. Sitä kai elämäkin on.
Koska minua on siunattu viisailla kanssamatkaajilla, pyydän heitä myös hihkaisemaan tänne blogin puolelle välillä jotain. Kulunut vuosi on haastanut minua entistä enemmän pohtimaan myös omia taitojani olla yhteydessä toisen kanssa niin, että molemmat lähdemme hetkestä vahvempina, onnellisimpina ja jotain saaneina. Aina se ei onnistu, mutta onpahan mitä opetella. Tätä jakamista ja yhteisen ymmärtämisen löytämistä tuon myös tänne luettavaksi.
Tervetuloa kohtaamaan - itsesi ja muut.
Mennyt vuosi on ollut kummallinen. Se on tarjoillut pyytämättä elämään sellaisia mutkia ja mäkiä, joita ei toivoisi kenellekään, eikä olisi halunnut itselleenkään. Mutta elämän mielenkiintoisuuteen kuuluu se, että tulevaa et voi ennustaa ja vaikka kuinka pyristelisit vastaan, tietyt lainalaisuudet pitävät. Siksi usein onkin helpompi vain ottaa se mikä annettaan ja yrittää oppiakin siitä jotain. Viime vuoden aikana olen joutunut silmäkkäin itseni kanssa useaan otteeseen. Haasteet ja hankaluudet ovat pistäneet miettimään elämää, ihmisyyttä, inhimillisyyttä - ja kohtaamista. Minut on pakotettu kohtaamaan itseni uudenlaisessa valossa - silloin, kun elämä iskee turpaan kunnolla, ja pettymys, viha, kipu ja suru vyöryvät päälle. Minut on myös pakotettu katsomaan lähimmäistä uudella tavalla. Luotanko, uskonko, rakastanko ja toivonko edelleen ihmisyyden ja hyvyyden voittavan.
Tämä blogi saa alkunsa näistä tunnelmista. Sen toteamisesta, että elämä on yllätyksellistä. Kohtaamisia on blogi, jossa pohdiskelen arjen ihmetyksiä; ihmisyyden monimutkaisuutta, elämän rikkautta, ja ennen kaikkea niitä kohtaamisia, joita minulle annetaan ikään kuin lahjana. Kaiken kummallisuuden keskellä olenkin huomannut, että suuri voima on niissä pienissä hetkissä, jotka voi jakaa toisen kanssa ja kokea mitä vahvinta yhteyttä ja ymmärrystä. Emme kulje yksin.
Blogin kansikuvana on hiekkaerämaa, joka jaksaa puhutella kerta toisensa jälkeen. Se muuttuu koko ajan, lumoaa kauneudellaan, mykistää hiljaisuudellaan ja pelottaa vaarallisuudellaan. Sitä kai elämäkin on.
Koska minua on siunattu viisailla kanssamatkaajilla, pyydän heitä myös hihkaisemaan tänne blogin puolelle välillä jotain. Kulunut vuosi on haastanut minua entistä enemmän pohtimaan myös omia taitojani olla yhteydessä toisen kanssa niin, että molemmat lähdemme hetkestä vahvempina, onnellisimpina ja jotain saaneina. Aina se ei onnistu, mutta onpahan mitä opetella. Tätä jakamista ja yhteisen ymmärtämisen löytämistä tuon myös tänne luettavaksi.
Tervetuloa kohtaamaan - itsesi ja muut.
Kiitos Katja, kanssamatkaajani, kanssaitkijäni ja -naurajani😘 Meillä on projekteja kesken...mielenkiinnolla seuraan blogiasi ja vähän muutakin. Mitähän projekteja ehdimme tänä vuonna toteuttaa?!
VastaaPoista