Kohtaamisia 1
Arabialainen vieraanvaraisuus on käsite, ja täällä sanotaankin usein tervetulotoivotuksena, että kotini on kotisi. Niiden vuosien aikana mitä täällä asuimme, opimme tämän vieraanvaraisuuden monia puolia. Ystävystymistä ja vieraanvaraisuuttakin on monta tasoa. Aina metsä ei vastaa niin kuin sinne huudetaan; ja tämä on eri kulttuurien kanssa toimiessa ärsyttävää ja mielenkiintoista.
Perjantai-iltana vierailin perheeni luona. Elen on ollut vuosia sekä ystäväni että työtoverini, ja hänen perheensä on kuin omani. Tässä talossa voin nostaa jalat sohvalle ja keittää kahvit itsekin. Tämä perhe on mielenkiintoinen yhdistelmä perinteistä jordanialaista kulttuuria ja äärettömän rohkeaa uudella tavalla ajattelua. Perheen äiti tekee mielenkiintoista työtä tasa-arvoasioiden parissa, ja häneltä olen kuullut ja oppinut paljon siitä, mitä maassa tapahtuu.
Joulusta oli vielä rippeitä jäljellä, kun istuimme iltaa ja mietimme maailman menoa. Puhuimme siitä, miten kristityt lähteävät maasta pois etsien väljempiä mahdollisuuksia, jättäen ison tyhjiön. Kuulin siitä, miten syyrialaisten paluusta puhutaan myös siellä (onhan maa ottanut valtavan määrän pakolaisia), mutta tosiasiassa paluu ei ole niin yksinkertainen. Paljon naurua, paljon hyviä tarinoita ja hyvää kotitekoista viiniä. Mitäpä sitä muuta kaipaisi. Onnellisuus on piilotettu hetkiin, jotka karkaavat käsistä, jos niihin ei tartu. Lipsuvat sormien läpi, jos odottaa jotain suurta ja pitkäkestoista onnea.
Elen on ihminen, jota ihailen, kunnioitan ja arvostan. Olen hänet tuntenut jo vuosia, ja nähnyt ihastuttavan muutoksen arasta ja hiljaisesta vahvaksi kantaa ottavaksi naiseksi. - ja nyt hän on äiti! Pienen Janen syntymä tiivisti meitä entisestään; nyt tuli lisää yhteistä; äitiys ja sen kaikki kummalliset kiemurat. (kuva julkaistu ao. luvalla)
Ajatuksen palanen vielä tähän - liittyy ja ei liity muuhun tekstiin, mutta haitanneeko tuo mitään:
Olen pohtinut viime aikoina sitä, mitä itsestään on hyvä antaa mihinkäkin suhteeseen ja rooliin. Paljon puhutaan siitä, että etäisyys on työrooleissa tarpeen - ja uskon siihen joissakin tilanteissa itsekin. Mutta uskon myös siihen, että mitä avoimempi ja aidompi on, sitä helpompi myös muiden on olla. Riskinä siinä on se, että asettaa itsensä haavoittuvaiseksi. Olen viime aikoina lukenut paljon kirjallisuutta liittyen organisaatioiden toimintaan muuttuvassa maailmassa, ja se mitä asiantuntijat korostavat on ihmisyys ja läsnäolo. Vallalla ollut management by perkele - ajattelu on tuhoavaa, mutta sydämen tasolla tapahtuva aito kohtaaminen lisää sekä työtehoa, että työhyvinvointia. Ja tämähän ei poissulje sitä, että ollaan työrooleissa napakoita ja ammatillisia.
Perjantai-iltana vierailin perheeni luona. Elen on ollut vuosia sekä ystäväni että työtoverini, ja hänen perheensä on kuin omani. Tässä talossa voin nostaa jalat sohvalle ja keittää kahvit itsekin. Tämä perhe on mielenkiintoinen yhdistelmä perinteistä jordanialaista kulttuuria ja äärettömän rohkeaa uudella tavalla ajattelua. Perheen äiti tekee mielenkiintoista työtä tasa-arvoasioiden parissa, ja häneltä olen kuullut ja oppinut paljon siitä, mitä maassa tapahtuu.
Joulusta oli vielä rippeitä jäljellä, kun istuimme iltaa ja mietimme maailman menoa. Puhuimme siitä, miten kristityt lähteävät maasta pois etsien väljempiä mahdollisuuksia, jättäen ison tyhjiön. Kuulin siitä, miten syyrialaisten paluusta puhutaan myös siellä (onhan maa ottanut valtavan määrän pakolaisia), mutta tosiasiassa paluu ei ole niin yksinkertainen. Paljon naurua, paljon hyviä tarinoita ja hyvää kotitekoista viiniä. Mitäpä sitä muuta kaipaisi. Onnellisuus on piilotettu hetkiin, jotka karkaavat käsistä, jos niihin ei tartu. Lipsuvat sormien läpi, jos odottaa jotain suurta ja pitkäkestoista onnea.
Ajatuksen palanen vielä tähän - liittyy ja ei liity muuhun tekstiin, mutta haitanneeko tuo mitään:
Olen pohtinut viime aikoina sitä, mitä itsestään on hyvä antaa mihinkäkin suhteeseen ja rooliin. Paljon puhutaan siitä, että etäisyys on työrooleissa tarpeen - ja uskon siihen joissakin tilanteissa itsekin. Mutta uskon myös siihen, että mitä avoimempi ja aidompi on, sitä helpompi myös muiden on olla. Riskinä siinä on se, että asettaa itsensä haavoittuvaiseksi. Olen viime aikoina lukenut paljon kirjallisuutta liittyen organisaatioiden toimintaan muuttuvassa maailmassa, ja se mitä asiantuntijat korostavat on ihmisyys ja läsnäolo. Vallalla ollut management by perkele - ajattelu on tuhoavaa, mutta sydämen tasolla tapahtuva aito kohtaaminen lisää sekä työtehoa, että työhyvinvointia. Ja tämähän ei poissulje sitä, että ollaan työrooleissa napakoita ja ammatillisia.
Kommentit
Lähetä kommentti