Kohtaamisia 2

Beduiinikylä Ammanin takana. Jos jatkaisi eteen päin tulisi SaudiArabian hiekat vastaan, ja osan niistä hiekoista saimme silmillemme, kun ajelimme vierailulle naisten luo. Olen tuntenut nämä naiset alusta asti, siitä asti kun tulin tänne Jordaniaan töitä tekemään, mutta ennen kaikkea oppimaan uutta  ja löytämään ystävyyttä yli kaikenlaisten rajojen.

Yllätyksekseni ystävieni luokse oli tullut kauempaa toisesta kylästä naisia, joita olin nähnyt viimeksi yli vuosi sitten. He asuvat teltassa, ja vain kylmimpänä aikana siirtyvät sisälle taloon. Voi rakkaus mikä ihana kohtaaminen!

Juttelimme, joimme teetä ja nauroimme. Vaihdoimme kuulumiset niin omasta kuin perheen elämästä. Toisaalta, täällä ei naisilla ole "omaa", vaan kaikki kietoutuu yhteen.
Olimme ystäväni Enaksen luona, ja hänen pieni keittiö täyttyi naisten touhuista ja puheensorinasta. Tuuli ulkona piiskasi seiniä ja pyöritti hiekkaa. Enas oli saanut taloonsa tulisijan, ja yritti pitää siinä tulta. Puita on hankala saada, koska kaikki metsät on jo vuosikymmeniä sitten hakattu tältä alueelta. Välillä köhimmekin savua, joka pyrki enemmän sisälle kuin ulos.

Nämä yksinkertaista elämää elävät naiset! Miten paljon olen heiltä oppinut sitkeyttä, mielen lujuutta ja toisaalta tyytymistä siihen mitä annetaan.

"maklube"- ylös alaisin ruoka, kanaa, vihanneksia ja riisiä

viininlehtikääryleitä

Kubbeh-  lihapiirakan tapaisia pieniä piiraita

Ruokaa totisesti oli tarjolla. Olin läkähtyä kaikesta syömisestä. Hintataso on Jordaniassa noussut hurjasti, mutta palkat ja muu toimeentulo laahaa kaukana perässä. Tällaista ateriaa ei joka päivä syödä. Tämä oli todellinen juhlahetki meille kaikille.

Ruokailun jälkeen oli ompeluseuratunnelma, naiset kaivoivat kutimet ja alkoivat vertailemaan malleja. Lanka saadaan vanhoista vaatteista purkamalla.

Iman, nainen, jonka kohdalla olen saanut todistaa melkoisia ihmeitä ja muutoksia! Hänen nimensä tarkoittaa uskoa, ja hän totisesti on uskonut muutokseen elämässään. Reilu vuosi sitten hän teki eräässä koulutuksessa unelmakartan tulevaisuudesta, ja nyt nuo unelmat on lähes kaikki toteutuneet. Pilke silmäkulmassa hän totesi minulle, että mehän sovimme, että rukoilemme! Ja rukoukset on kyllä kuultu. Olen syvästi liikutettu näiden naisten vilpittömästä uskosta ja luottamuksesta.

Tällaisen päivän jälkeen sydän ja sielu (puhumattakaan mahasta) on niin täynnä, että ei voi kuin ihmetellä sitä lahjaa, mitä saa kohtaamisista. Siitä, että joku istuu vierelle, kysyy kuulumiset ja on läsnä.