Minä

On kai kohteliasta esitellä itsensä. Tämä hetki ihmisten kanssa on minusta aina mielenkiintoinen. Viime aikoina olen erityisen tarkalla korvalla kuunnellut sitä, mitä ihmiset itsestään kertovat, mikä on se asia, jonka he haluavat tuoda esille.
Minunkin olisi helpointa nyt kertoa teille, että olen kolmen teinin äiti, joiden kanssa en lakkaa ihmettelemästä sitä,  miten niistä kasvoikin niin hyviä; poukkoilevista vanhemmista huolimatta. Tai voisin luetella mitä olen työkseni tehnyt aloittaen terveydenhuollosta kehitysyhteistyötehtäviin ja vastaanottokeskuksesta työnohjaukseen. Voisin kertoa toki myös konservatiivisesta taustastani ja siitä irti pyristelystä, tai monesta muusta asiasta.


Ehkä kuitenkin eniten tutustutte minuun, jos liitän tähän Kirjoittamisen opintoihin (suoritin ne Jyväskylän yliopistossa! Vahva suositus niille!) liittyneen tehtävän; "Mut tuntee siitä".
Olkaa hyvä, tervetuloa tutustumaan:

Mut tuntee siitä, että tarvitsen aamulla paljon kahvia. Ja myös myöhemmin, pitkin päivää. Yleensä minun kanssa olevat ihmiset tietävät milloin minun kannattaa mennä kahville tai syömään.

Tarvitsen ympärilleni ihmisiä, mutta yhtä lailla myös paljon hiljaisuutta. Minut tuntee seikkailijan sielusta ja kauneuden kaipuusta. Olen nähnyt liikaa kipua, ja kuitenkin kuljen silmät hämmästyksestä selällään elämän äärellä. Ihmettelen ihmisten sitkeyttä ja selviytymiskykyä – ja ärsyynnyn itsekkyydestä. Korotan ääneni heikompien puolesta, ja väsähdän tuulimyllyjen kanssa taisteluun. Olenkin opetellut valitsemaan tarkoin ne sodat, joihin lähden.

Mut tuntee siitä, että kirjoitan ymmärtääkseni. Tekstit auttavat näkemään sitä, mikä on salattua, ja kuulemaan sitä, mitä ei muuten kuule. Tarinat yhdistävät minut menneeseen ja tulevaan.  

Mut tuntee siitä, että viihdyn erilaisten asioiden ja ihmisten äärellä. Revin kuplaa ympäriltäni suuremmaksi. Kuljen korkokengissä arkena, ja toivon löytäväni tanssiaskeleet myös elämän sohjossa.

Mut tuntee siitä, että aika ajoin unohdan itseni muiden takia, ja kehoni muistuttaa minua siitä. Uskon siihen, että mitä mieli ei jaksa kantaa, sen ottaa keho kannettavakseen. Siksi pidän elämän yksinkertaisuutta tärkeänä; unta, ruokailua, hiljaisuutta, lepoa.

Mut tuntee siitä, että suutun nopeasti, nauran paljon ja itken iloa ja surua.

Tämä kuva ilahduttaa minua siksi, että sen otti Seppo Haavisto, joka osaa sekä kuvata, mutta myös rentouttaa tilanteen niin, ettei kuvattava edes muista olevansa kuvattavana. Lisäksi meillä oli hauska juttuhetki! Nämä kuvat otettiin lehtijuttua varten, joka on juuri ilmestynyt.