Turkkilainen kylpylä

Vanha turkkilainen kylpylä lähellä alakaupunkia on viehtättävä tuulahdus mennyttä aikaa. Hieman rähjäinen rakennus kätkee sisäänsä perinteisen kylpylän, jonka syleilyssä unohdat muun maailman.
Meillä oli tapana käydä uuden vuoden ensimmäisenä päivänä kylpylässä saksalaisen ystäväni kanssa, ja lähteä sen jälkeen vuorille perheidemme kanssa piknikille. Tänään lähdin kylpylään yksin - mutta tapaankin tämän ystävän sitten myöhään illalla!


Kylpylän emäntä muistaa minut, ja se tuntuu ihanalta. Miksi ei toisaalta muistaisi, muistanhan minäkin hänet. Monet kerrat olemme poskisuudelmat ja kuulumiset vaihtaneet.
Olen onneksi ainut asiakas. Höyrysaunan lämpö ja porealtaan kuuma vesi tuntuvat hyvältä ja ajatukset pysähtyvät. Jäähileinen mehu maistuu, ja elämä on tässä ja nyt. Pesijänä toimiva marokkolainen nainen tenttaa minne olen lapseni jättänyt ja ihmettelee  että matkustan yksin. Sen hän tekee joka kerta. Olo on kuin kalalla jota perataan; pesu ja kuorinta on aika tehokasta. Hieronta sen jälkeen ihanaa.



Lopuksi vielä istun naisten kanssa lattialla patjoilla ja teetä hörppiessä kuulostelemme miltä elämä maistuu; lasten ja perheiden kuulumisia, kaiken kallistumista ja palkkojen niukkuutta, äitiyden yhteyttä, yhteisiä unelmia ja yhteisiä huolia ja pelkoja. Harvinaisen hyvä hetki.



Kävelen kylpylästä lounaalle Books@ kahvilaan, joka ihastuttaa sekä maisemalla, mutta myös viihtyisyydellään. Kirjoitan toisen postauksen myöhemmin tästä paikasta ja sen synnystä, mutta mainittakoon tässä vaiheessa, että kun ensimmäisen kerran menin sinne, lähes 8 vuotta sitten, purskahdin lähes itkuun...Marimekko ja Suomi oli yhtäkkiä läsnä!

Kommentit

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Lemeran pieni kylä

Sieluun tuulee

Kohtaamisia 2