Välitilassa lentokentällä
Nuorena rakastin lentämistä, sitä vapauden tunnetta ja pääsyä pois jostakin jonnekin. Arvelin jo aikaisin, että työni tulisi olemaan muuallakin kuin Suomessa, ja sitä kohti suuntasin myös ammattihaaveita. Matkustinkin paljon, ja näin maailmaa - kiitos avarakatseisten vanhempieni. Olin kesätöissä Saksassa, reissasin pitkin Eurooppaa lomillani ja kävin kielikoulua Kanadassa. Pieni työrupeama Etiopiassa ja jämähtäminen (siltä se silloin tuntui) Suomeen.
Nyt, kun viime vuosina työ on ollut pitkin maailmaa, ja lentämistä ja muuta matkustamista on tullut harjoiteltua, voin sanoa, että matkustamisen gloria on kadonnut. Pitkät lennot, yöllä koneiden vaihtaminen milloin minkäkinlaisilla kentillä ei enää kovin paljoa naurata. Riippuen minne suuntaan lentää ja ketä saa kanssamatkaajajiksi, reissun tunnelma vaihtelee. Parhaita keinoja sietää pitkät lentotunnit onkin olleet äänikirjat.
Lentokentillä on ikäänkuin välitilassa. Ei vielä missään, mutta ei enää entisessä. Pahinta on se, jos joutuu juoksemaan kieli vyön alla turvatarkastusten ja muun hässäkän kautta seuraavaan koneeseen. Parhainta on se, että jää hetki aikaa istua, kävellä ja ihmetellä. Paljastettakoon, että tarkkailen ihmisiä. Sääliin lapsiperheitä, joissa vanhemmat purevat hammasta väsyneiden lasten kanssa reissutessa. Ihmettelen tyylikkäitä korkokengissä sipsuttavia bisnesnaisia, jotka saavat pidettyä ulkonäkönsä huoliteltuna matkustamisesta huolimatta. Naurahdan kiireisille, läppäreittensä kanssa pörrääville kaupparatsuille (vieläköhän niitä oikeasti on). Ja juttelen vieraiden kanssa. Olen tutustunut moneen, mielenkiintoiseen ihmiseen näiden matkojeni aikana, ja muutaman kanssa tulee pidettyä yhteyttä vielä vuosienkin jälkeen. Meitä yhdistää matka, kotoa pois oleminen ja uteliaisuus.
Eräs kohtaaminen on jäänyt erityisesti mieleen. Istuin idän suunnalla suuren lentokentän kahviossa, olin ihmeekseni saanut pöytäpaikan, vaikka tungos oli kova. Kentällä vilisi pyhiinvaeltajia, monesta suunnasta tulevia ja meneviä, eri maiden kansalaisuuksia, köyhempiä nyssäköineen ja rikkaampia salkkuineen. Join kahvia ja seurasin hunnutettua naista, joka paimensi lapsilaumaansa. Perheen pää istui ja selaili kännykkää. Vanhin lapsista, tyttö, tai sitten miehen nuorempi vaimo - mene ja tiedä - läksivät käymään jossakin, ja lasten äiti jäi pienten lasten kanssa istumaan. Jostain syystä katseemme kohtasivat, ja molemmat huokasimme yhteen ääneen. Ja purskahdimme nauruun. Se oli melko hassu, maaginen hetki. Yhteinen ymmärrys välittyi, yhteinen väsymys ja yhteinen tilanteen hullunkurisuus. Kaksi väsynyttä, reissusta rähjääntynyttä naista. Toinen idästä, toinen lännestä. Molemmat omien huntujensa takana.
Mutta mitä enemmän lennän, sitä enemmän pelkään lentämistä. Outo dilema. Mitään erityistä lääkettä en ole tuohon löytänyt, mieli rauhoittuu milloin paremmin ja milloin huonommin.
Matkustaminen on käytännössä istumista ja paikallaan olemista, mikä on huono juttu kropalle. Paljon liikettä, paljon vedenjuomista (ja vessassa ramppaamista), mutta viimeaikojen suurin apu on ollut kauniit ja toimivat lentosukat! Enää ei tarvitse kulkea määränpäässä pelkästään varvassandaaleilla turvotuksen takia.
Tilasin sukat Sairashuone. fi - sivustolta, ja lueskelin nyt uudelleen sivustoa. Huomasin, että he ottavat kantaa myös vastuullisuuskysymyksiin ja tuotteen materiaalin ympäristövaikutuksiin. Juttelin Sairashuoneen perustajan Jussin kanssa, ja hän kertoi, että ovat pyrkineet selvittämään ketjua niin pitkälle kuin mahdollista. Hän kertoi, että toimittajat ovat sitoutuneet eettisyyteen. Toimittajat ovat ruotsalainen Wiges ja tanskalainen SupCAre, täyttäen Euroopan tiukimmat viranomaisvaatimukset. Valmistusmateriaali on bambu.
https://www.sairashuone.fi/epages/sairashuone.sf/fi_FI/?ObjectPath=/Shops/20120611-11092-117775-1/Categories/Tukisukat/Vastuullisuus_valmistuksessa
Itseäni on viime aikoina paljon kiinnostanut tämä tuotteiden ketju; missä ja miten valmistetaan, minkälaisin materiaalein, minkälaisin työoloin - ja onko mahdollista saada samaa tuotetta Suomesta, suomalaisena ilman kuljetuskustannuksia. Ilman sen suurempaa hysteriaa pikkuisen pyrin vilkaisemaan näitä asioita hankintoja tehdessä. Varsinkin, kun muna on kanaa viisaampi; kotona on hyvin tietoisia teinejä! Ja jos tämä teema yhtään kiinnostaa, kurkista mitä on menossa Suomessa laajemminkin:
https://ykkosketjuun.fi/?gclid=Cj0KCQiAj4biBRC-ARIsAA4WaFhh8z9t4msEUE-35sqHfmC2qjhMAGHndtjSQhZGNNMoTL7pZhN49IIaAoFOEALw_wcB
Arvelisin, että kuluttajan ääni vaikuttaa! Jokainen voi ostopäätöksillään reakoida, mutta toisaalta myös yrityksiin voi ja kannattaa ottaa yhteyttä, ja haastaa vastuullisuuteen.
Ja se matkustaminen - ei se lentäminen mitään maailman parasta ympäristötekoa edusta. Mutta nyt en siihen mene sen enempää.
Sitten seuraa mukava mainoskatko, josta itse en hyödy muuta kuin alennuksen sukkien hinnasta (ei pelkoa, tästä blogista ei tule markkinapaikkaa!) Mutta, tämä on selvä terveysteko:
Sairashuoneen Jussi tarjoaa nyt kaikille kanssamatkaajille sukat alehintaan: Kuponkikoodilla kohtaamisia15 saavat lukijasi 15% alennuksen verkkokaupastamme. Tämä tarjous on voimassa toistuvasti!
https://www.sairashuone.fi/epages/sairashuone.sf/fi_FI/?ObjectPath=/Shops/20120611-11092-117775-1/Categories/Tukisukat
Nyt, kun viime vuosina työ on ollut pitkin maailmaa, ja lentämistä ja muuta matkustamista on tullut harjoiteltua, voin sanoa, että matkustamisen gloria on kadonnut. Pitkät lennot, yöllä koneiden vaihtaminen milloin minkäkinlaisilla kentillä ei enää kovin paljoa naurata. Riippuen minne suuntaan lentää ja ketä saa kanssamatkaajajiksi, reissun tunnelma vaihtelee. Parhaita keinoja sietää pitkät lentotunnit onkin olleet äänikirjat.
Lentokentillä on ikäänkuin välitilassa. Ei vielä missään, mutta ei enää entisessä. Pahinta on se, jos joutuu juoksemaan kieli vyön alla turvatarkastusten ja muun hässäkän kautta seuraavaan koneeseen. Parhainta on se, että jää hetki aikaa istua, kävellä ja ihmetellä. Paljastettakoon, että tarkkailen ihmisiä. Sääliin lapsiperheitä, joissa vanhemmat purevat hammasta väsyneiden lasten kanssa reissutessa. Ihmettelen tyylikkäitä korkokengissä sipsuttavia bisnesnaisia, jotka saavat pidettyä ulkonäkönsä huoliteltuna matkustamisesta huolimatta. Naurahdan kiireisille, läppäreittensä kanssa pörrääville kaupparatsuille (vieläköhän niitä oikeasti on). Ja juttelen vieraiden kanssa. Olen tutustunut moneen, mielenkiintoiseen ihmiseen näiden matkojeni aikana, ja muutaman kanssa tulee pidettyä yhteyttä vielä vuosienkin jälkeen. Meitä yhdistää matka, kotoa pois oleminen ja uteliaisuus.
Eräs kohtaaminen on jäänyt erityisesti mieleen. Istuin idän suunnalla suuren lentokentän kahviossa, olin ihmeekseni saanut pöytäpaikan, vaikka tungos oli kova. Kentällä vilisi pyhiinvaeltajia, monesta suunnasta tulevia ja meneviä, eri maiden kansalaisuuksia, köyhempiä nyssäköineen ja rikkaampia salkkuineen. Join kahvia ja seurasin hunnutettua naista, joka paimensi lapsilaumaansa. Perheen pää istui ja selaili kännykkää. Vanhin lapsista, tyttö, tai sitten miehen nuorempi vaimo - mene ja tiedä - läksivät käymään jossakin, ja lasten äiti jäi pienten lasten kanssa istumaan. Jostain syystä katseemme kohtasivat, ja molemmat huokasimme yhteen ääneen. Ja purskahdimme nauruun. Se oli melko hassu, maaginen hetki. Yhteinen ymmärrys välittyi, yhteinen väsymys ja yhteinen tilanteen hullunkurisuus. Kaksi väsynyttä, reissusta rähjääntynyttä naista. Toinen idästä, toinen lännestä. Molemmat omien huntujensa takana.
Mutta mitä enemmän lennän, sitä enemmän pelkään lentämistä. Outo dilema. Mitään erityistä lääkettä en ole tuohon löytänyt, mieli rauhoittuu milloin paremmin ja milloin huonommin.
Matkustaminen on käytännössä istumista ja paikallaan olemista, mikä on huono juttu kropalle. Paljon liikettä, paljon vedenjuomista (ja vessassa ramppaamista), mutta viimeaikojen suurin apu on ollut kauniit ja toimivat lentosukat! Enää ei tarvitse kulkea määränpäässä pelkästään varvassandaaleilla turvotuksen takia.
Tilasin sukat Sairashuone. fi - sivustolta, ja lueskelin nyt uudelleen sivustoa. Huomasin, että he ottavat kantaa myös vastuullisuuskysymyksiin ja tuotteen materiaalin ympäristövaikutuksiin. Juttelin Sairashuoneen perustajan Jussin kanssa, ja hän kertoi, että ovat pyrkineet selvittämään ketjua niin pitkälle kuin mahdollista. Hän kertoi, että toimittajat ovat sitoutuneet eettisyyteen. Toimittajat ovat ruotsalainen Wiges ja tanskalainen SupCAre, täyttäen Euroopan tiukimmat viranomaisvaatimukset. Valmistusmateriaali on bambu.
https://www.sairashuone.fi/epages/sairashuone.sf/fi_FI/?ObjectPath=/Shops/20120611-11092-117775-1/Categories/Tukisukat/Vastuullisuus_valmistuksessa
Itseäni on viime aikoina paljon kiinnostanut tämä tuotteiden ketju; missä ja miten valmistetaan, minkälaisin materiaalein, minkälaisin työoloin - ja onko mahdollista saada samaa tuotetta Suomesta, suomalaisena ilman kuljetuskustannuksia. Ilman sen suurempaa hysteriaa pikkuisen pyrin vilkaisemaan näitä asioita hankintoja tehdessä. Varsinkin, kun muna on kanaa viisaampi; kotona on hyvin tietoisia teinejä! Ja jos tämä teema yhtään kiinnostaa, kurkista mitä on menossa Suomessa laajemminkin:
https://ykkosketjuun.fi/?gclid=Cj0KCQiAj4biBRC-ARIsAA4WaFhh8z9t4msEUE-35sqHfmC2qjhMAGHndtjSQhZGNNMoTL7pZhN49IIaAoFOEALw_wcB
Arvelisin, että kuluttajan ääni vaikuttaa! Jokainen voi ostopäätöksillään reakoida, mutta toisaalta myös yrityksiin voi ja kannattaa ottaa yhteyttä, ja haastaa vastuullisuuteen.
Ja se matkustaminen - ei se lentäminen mitään maailman parasta ympäristötekoa edusta. Mutta nyt en siihen mene sen enempää.
Sitten seuraa mukava mainoskatko, josta itse en hyödy muuta kuin alennuksen sukkien hinnasta (ei pelkoa, tästä blogista ei tule markkinapaikkaa!) Mutta, tämä on selvä terveysteko:
Sairashuoneen Jussi tarjoaa nyt kaikille kanssamatkaajille sukat alehintaan: Kuponkikoodilla kohtaamisia15 saavat lukijasi 15% alennuksen verkkokaupastamme. Tämä tarjous on voimassa toistuvasti!
https://www.sairashuone.fi/epages/sairashuone.sf/fi_FI/?ObjectPath=/Shops/20120611-11092-117775-1/Categories/Tukisukat
Kommentit
Lähetä kommentti