Veisitkö sinne oman poikasi?

Vielä palaan eiliseen vierailuun syyrialaisten luona. Jäin pohtimaan sitä näytelmää mitä maailmassa tällä hetkellä käydään. Uutiset lännessä kertovat siitä, miten syyrialaiset palaavat, voisivat palata kotiin (katsoin tästä yhden Ylen dokumentin, ja siinä haastattelija kehoitti haastateltavia kehumaan miten kouluihin voi jo palata. hmmm). Trump veti joukot pois "rauhaaturvaamasta". Poissa silmistä poissa mielestä?

Eilen juttelin äitien kanssa, ja yhden onnekkaan isän, joka saa olla perheensä kanssa turvassa. Kotiinpaluu toki pyörii ajatuksissa ja puheissa - tai ainakin suunnaton koti-ikävä.
Mutta, jokainen tapaamani puhui siitä, että sota ei lähimainkaan ole ohi. Epämääräisiä "milloin kenenkin joukkoja" on siellä täällä. Talot, koulut, sairaalat, kaupungit ovat maantasalla, jälleenrakennus kestää kunhan joskus alkaa. Puhumattakaan särkyneistä sydämistä ja sieluista, mielen haavojen korjaaminen kestää - tuleeko sukupolvesta, joka sodassa kasvoi uuden Syyrian rakentajia?Äidit kysyivät minulta, menisitkö itse takaisin, jos tietäisit, että rajalta otetaan 13 - 55 vuotiaat pojat ja miehet heti armeijaan uusiin joukkoihin,  koska sota vei niin paljon hautaan. Menisitkö?



Kommentit

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Lemeran pieni kylä

Sieluun tuulee

Kohtaamisia 2