Sillan rakennusta


Rakastan sillanrakennus- kielikuvaa puhuttaessa rauhanrakentamisesta ja ihmisten yhteydestä.  Viime viikkoina olen kuitenkin pohtinut tätä metaforaa hieman eri suunnalta. On tietyllä tavalla helppo puhua siitä, että siltoja pitää rakentaa, ja muureja purkaa.



Minut on nyt pysäytetty ajatuksella, että mistä materiaaleista rakennan omat siltani, millä motiiveilla, ja millä työkaluilla. Pyydän sillanrakennusta ja rohkeutta astua pois omalta mukavuusalueelta luopuen vanhasta - mutta olenko itse astunut sillalle silläkin uhkalla, että en ole varma, kestääkö se - ja kohtaammeko sillan keskellä. Tai, entä jos joudunkin tulemaan pidemmän matkan kuin se toinen, jota houkuttelen sillalle. Onko silta yhteinen, vai onko se minun tai hänen. Siedänkö sen, jos sillasta tuleekin eri näköinen, kuin itse kuvittelin.

Tiedän, että tämä voi kuulostaa hieman jo saivartelulta ja vainoharhalta. Mutta tämä pohdinta liittyy pitkälti vallankäyttöön ja itsestäänselvyyksiin, jota pidämme helposti yllä, jos emme ole varovaisia. 

Viime vuosina minulla on ollut sillanrakennuksen opettajana ystäväni, jonka kanssa olemme kuin yö ja päivä. Olemme vuosien saatossa löytäneet syvän ystävyyden, ymmärtämisen ja yhteyden. Hän lähetti minulle tällä viikolla kirjeen, ja pohti siinä itsekin sitä, mitä kaikkea viime vuodet ovat saaneet aikaan. Kirje liikutti minua valtavasti, ja sain ehkä hieman apua tähän silta-pohdintaani.

Kirje vei minut niihin hetkiin kun tapasimme. Olin hänen maassaan, vieraan ja erilaisen kulttuurin keskellä - ja aika ihmeissäni. Hänelle olin ensimmäinen kristitty, jonka kanssa hän pääsi tutustumaan, ja hän kertoo myös olleensa aika ihmeissään.

Kuulostelimme ja katselimme toisiamme. Tulimme niin erilaisista taustoista, että jouduimme opettelemaan uudenlaisen kielen ymmärtää (toki ihan se perusarabiakin otti minulle koville). Olimme uteliaita, epäluuloisia, eksyneitä ja innoissamme; mitä ajattelet, miten puhut, miten käyttäydyt, mitä tarvitset, kuka oikeastaan olet? 
Yhteisten hetkien aikana löysimme paljon yhdistäviä tekijöitä ja yhteisiä unelmia. Hänen kanssaan jouduin myös pohtimaan omia perustelujani, arvojani, suvaitsevaisuuttani ja tekojani. Hän toimi minulle peilinä ja oppaana. Ja uskon että minä myös hänelle. Hän kirjoitti kirjeessään kauniisti, että olin pystynyt valamaan häneen uskoa, että muutoksen ainekset ja avaimet on olemassa, ja ne voidaan löytää yhdessä. Muurit voidaan murtaa ja unelmia saavuttaa. Mutta työtä se vaatii ja hidasta matkaamista. 

Ja sillanrakennuksen lisäksi meidän pitää astua kulkemaan sille sillalle.



Viimeksi tavatessamme tammikuun alussa kerroin hänelle asiasta, joka huolestutti ja suretti minua. Itkin hänen vieressään, ja hän antoi minun itkeä. Arvostan valtavasti hänen suurta sydäntään, että hän pystyy ottamaan vastaan minut myös heikkona ja hauraana, tarvitsevana. Lopulta hän sanoi; "Oletko unohtanut uskosi? Elämän suuri kuva on Allahin tiedossa, ja me näemme siitä vain kulman, tätähän olet itse minulle  muistuttanut, kun minulla on vaikeaa. "
Purskahdin nauruun, koska tilanne oli jotenkin niin suloinen ja hassu. Me kaksi erilaista naista, muslimi ja kristitty, tumma ja vaalea, idästä ja lännestä olemme niin samanlaisia, tunteinemme tarpeinemme ja kokemuksinemme. 

Se hetki vahvisti sen, että sillanrakentamiseen käytetty aika, varovaisuus ja rohkeus oli kannattanut. Kaikki ne kysymykset, erimieltä olemiset, pitkät keskustelut ja tien etsimiset. Silta on yhdistänyt meidät, mutta se on yhdistänyt myös monia muita. Koska näillä yhdessä rakennetuilla silloillla elävä rakkaus ja hyvyys ja toivo leviää.  Ja minä uskon niin naivisti, että tämä sama logiikka pätee myös isompien joukkojen kanssa, samoista ihmisyyden aineksista on rakennettu perheet, heimot ja kansat. 


Olen ylpeä sinusta Dodo!


Vielä sen hihkaisen, että soraääniä, pelottelua ja siltojen purkajia löytyy omista ja vieraista. Vaihtoehdoiksi jää perääntyä ja rakentaa muuri, jatkaa sillan rakennusta tai ottaa huutelijat mukaan rakentamiseen ja sillalla kulkemiseen. Jokaisen valinnalla on merkitystä.



Kommentit

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Lemeran pieni kylä

Sieluun tuulee

Kohtaamisia 2