Kohtaamisia

Hyvää lankalauantaita Pääsiäisen vietto auringossa ja keväässä on ihanaa. Muistelimme juuri äitini kanssa sitä, miten ennen pääsiäiseen liittyi monella tapaa hartaampi ja juhlavampi tunnelma. Pitkäperjantaina oltiin kotona, ja pääsiäisaamun jumalanpalveluksessa ylösnousemuksen riemu oli läsnä. Ajat ja tavat muuttuvat. Ehkä kaiken ei pitäisi. Pääsiäisen päähenkilöihin mahtuu monenlaiset persoonat, kohtalot ja luonteet. Annoin ajatukseni kulkea henkilöltä toiselle, mietin, kuinka ehkä itse olisin reakoinut. Tuskin olisin ollut sen virkeämpi kuin ne tyypit, jotka lupasivat kannatella ystäväänsä, mutta torkahtivat sitten. Olisinko myynyt parhaimman ystäväni muutamasta killingistä, niin kuin teki se Juudas. Mikä minut ja arviointikykyni sokaisee, ja huomaan tehneeni virheen - valta, kunnia, häpeä? Asettuisinko viime hetkilläni pilkkaajien joukkoon, vai pyytäisinkö armoa? Miten usein taidamme löytää itsemme uhoamasta ja miekkaa heiluttamasta ja tosihetken (hetki ennen kuin se kukko...

Olen Suomeen muuttamisemme jälkeen miettinyt todella paljon ystävyyttä, yksinäisyyttä ja yleensäkin tätä ihmisyyttä. Eilen pidin Muuramessa kirjailijailtaa, jossa luin tekstejäni ja kerroin kokemuksiani sekä maailmalta, mutta myös Suomesta. Sitä miten kohtaamisen kautta voi avautua monta uutta näkökulmaa, mutta miten myös voimme kulkea toistemme ohi. Eräs mukana ollut, kauan ulkomailla itsekin asunut rouva totesi, että vierauden ja muukalaisuuden tunne on hinta siitä, että on kerran lähtenyt kotimaastaan. Jatkuva ikävä ihmisiä, jotka ovat kaukana. Tuon tunteen pystyn hänen kanssaan jakamaan. Hukassa olemisen tunnelma on ollut useinkin läsnä, ja olen miettinyt johtuuko se siitä, että on itse vielä niin irrallaan kaikesta, vai muuten vaan ihmisenä olon kipeydestä.  Ja niin, olen ollut hyvinkin yksinäinen, mikä on sinällään hassua, koska olen suhteellisen sosiaalinen. Viime syksynä suoritin pakkoruotsia jälleen kerran. Mikäli mielii saada opintoja eteen päin, on tietty määrä tois...

Aloitin hauskan sarjan Salamatkustaja- bloggarin innoittamana viime kuussa; joka kuukauden eka päivä kirjataan samat asiat ylös...ja katsotaan kuinka elämä kulkee. Aprillipäiväniltana siis huhtikuun ajatukset! Jätin tähän vielä viime kuukauden ajatelmat, ja kerron kuinka ne (lupaukset, haaveet ja toiveet) etenivät. Kuukauden ensimmäisen aamun ensimmäinen ajatus:  Ihana valo! ( heräsin hurjan aikaisin (mitäs ne aamuyön heräilyt kertookaan) ja lähdin Piskin kanssa kävelemään jäälle. ) Huhtikuun eka aamuna ensimmäinen ajatus oli, että olemme olleet tänään 24 vuotta kihloissa. Se on pitkä aika se. Tämän kirjan aion lukea: Satu Lidman; Väkivaltakulttuurin perintö - Sukupuoli, asenteet ja historia (yöpöydällä on sekalainen seurakunta kirjoja, ja tuo nyt oli siinä ekana - katsotaan miten pino tyhjenee kuukauden aikana) No; en lukenut. Luin sen sijaan paljon opintoihin liittyvää kirjallisuutta. Ja muutaman dekkarin. Joskus sitä miettii, pitäisikö lukemisen olla hiema...