Pääsiäisen päähenkilöt
Hyvää lankalauantaita
Pääsiäisen vietto auringossa ja keväässä on ihanaa. Muistelimme juuri äitini kanssa sitä, miten ennen pääsiäiseen liittyi monella tapaa hartaampi ja juhlavampi tunnelma. Pitkäperjantaina oltiin kotona, ja pääsiäisaamun jumalanpalveluksessa ylösnousemuksen riemu oli läsnä.
Ajat ja tavat muuttuvat. Ehkä kaiken ei pitäisi.
Pääsiäisen päähenkilöihin mahtuu monenlaiset persoonat, kohtalot ja luonteet. Annoin ajatukseni kulkea henkilöltä toiselle, mietin, kuinka ehkä itse olisin reakoinut. Tuskin olisin ollut sen virkeämpi kuin ne tyypit, jotka lupasivat kannatella ystäväänsä, mutta torkahtivat sitten. Olisinko myynyt parhaimman ystäväni muutamasta killingistä, niin kuin teki se Juudas. Mikä minut ja arviointikykyni sokaisee, ja huomaan tehneeni virheen - valta, kunnia, häpeä? Asettuisinko viime hetkilläni pilkkaajien joukkoon, vai pyytäisinkö armoa? Miten usein taidamme löytää itsemme uhoamasta ja miekkaa heiluttamasta ja tosihetken (hetki ennen kuin se kukko rääkyy) tullessa pelastamme oman nahkamme ja luikimme pakoon. Olisinko niin kuin ne, jotka menettivät tulevaisuutensa ja jäivät itkemään - vai niin kuin hän, joka juoksi kertomaan ihmeestä (Suurta viisautta oli lähettää nainen ensimmäisenä todistamaan tyhjää hautaa!)
Ja jostain syystä, tänä pääsiäisenä kärsimyksen viesti on hyvin läsnä. Huolimatta pääsiäisaamun tulevasta valosta ja toivosta - olen pohtinut sitä, että kärsimyksen viesti on monisäikeinen. Sen lisäksi, että se kertoo kivusta, se kertoo siitä, että meidät on rakennettu jakamaan matkaa yhdessä. Kärsimyksen keskellä yksin jääminen on varmasti kohtaloista kammottavin. Kärsimyksen todellisuus myös muistuttaa siitä, että tulevaa ei voi ennustaa - samat lainalaisuudet koskettavat herraa ja narria, rikasta ja rakasta. Ehkä siihen liittyy myös elämässä tarvittava nöyryys. Kärsimys kertoo myös kasvusta. En usko, että kärsimys jalostaa tai tekee meistä parempia ihmisinä, mutta se avaa mahdollisuuden oppia jotain uutta itsestä ja lähimmäisestä.
Pääsiäinen tuo mahdollisuuden pysähtyä katsomaan elämää monesta suunnasta. Kivusta, surusta, toivosta ja elämän jakamisesta. Se, että hauta todettiin tyhjäksi antaa mahdollisuuden myös kurkottaa kohti luvattua valoa.
Pääsiäisen vietto auringossa ja keväässä on ihanaa. Muistelimme juuri äitini kanssa sitä, miten ennen pääsiäiseen liittyi monella tapaa hartaampi ja juhlavampi tunnelma. Pitkäperjantaina oltiin kotona, ja pääsiäisaamun jumalanpalveluksessa ylösnousemuksen riemu oli läsnä.
Ajat ja tavat muuttuvat. Ehkä kaiken ei pitäisi.
Pääsiäisen päähenkilöihin mahtuu monenlaiset persoonat, kohtalot ja luonteet. Annoin ajatukseni kulkea henkilöltä toiselle, mietin, kuinka ehkä itse olisin reakoinut. Tuskin olisin ollut sen virkeämpi kuin ne tyypit, jotka lupasivat kannatella ystäväänsä, mutta torkahtivat sitten. Olisinko myynyt parhaimman ystäväni muutamasta killingistä, niin kuin teki se Juudas. Mikä minut ja arviointikykyni sokaisee, ja huomaan tehneeni virheen - valta, kunnia, häpeä? Asettuisinko viime hetkilläni pilkkaajien joukkoon, vai pyytäisinkö armoa? Miten usein taidamme löytää itsemme uhoamasta ja miekkaa heiluttamasta ja tosihetken (hetki ennen kuin se kukko rääkyy) tullessa pelastamme oman nahkamme ja luikimme pakoon. Olisinko niin kuin ne, jotka menettivät tulevaisuutensa ja jäivät itkemään - vai niin kuin hän, joka juoksi kertomaan ihmeestä (Suurta viisautta oli lähettää nainen ensimmäisenä todistamaan tyhjää hautaa!)
Ja jostain syystä, tänä pääsiäisenä kärsimyksen viesti on hyvin läsnä. Huolimatta pääsiäisaamun tulevasta valosta ja toivosta - olen pohtinut sitä, että kärsimyksen viesti on monisäikeinen. Sen lisäksi, että se kertoo kivusta, se kertoo siitä, että meidät on rakennettu jakamaan matkaa yhdessä. Kärsimyksen keskellä yksin jääminen on varmasti kohtaloista kammottavin. Kärsimyksen todellisuus myös muistuttaa siitä, että tulevaa ei voi ennustaa - samat lainalaisuudet koskettavat herraa ja narria, rikasta ja rakasta. Ehkä siihen liittyy myös elämässä tarvittava nöyryys. Kärsimys kertoo myös kasvusta. En usko, että kärsimys jalostaa tai tekee meistä parempia ihmisinä, mutta se avaa mahdollisuuden oppia jotain uutta itsestä ja lähimmäisestä.
Pääsiäinen tuo mahdollisuuden pysähtyä katsomaan elämää monesta suunnasta. Kivusta, surusta, toivosta ja elämän jakamisesta. Se, että hauta todettiin tyhjäksi antaa mahdollisuuden myös kurkottaa kohti luvattua valoa.
Kommentit
Lähetä kommentti