Nälkäisen rukous

Minulla on ilo esitellä seuraava blogivieras. Olen tutustunut häneen asuessani Jordaniassa, ja siitä alkoi meidän yhteinen matka. Meitä yhdistää rakkaus Lähi-Itään ja kirjoittamiseen, ja moni muu asia. Olen todella iloinen tästä ystävyydestä. 

Olkaa hyvä Lauran kuulumisia hiekkalaatikon reunalta: 

Nälkäisen rukous

Puristun kippuraan peiton alla. Ei satu, jos en liiku. Kurkussa on kaktus. Veri on lakannut virtaamasta, suonet ovat hiljaa. Lihaksia kouristaa. Kaikki alkaa vatsasta, mutta se on tyhjä säkki. Energiaa ei ole. Mistään ei saa puristettua yhtään tippaa, jotta jaksaisi nousta.

Kuvittelen näkkileivän, jonka päällä on paksusti voita, kermajuustoa, kurkkua ja tomaattia. Kuinka ihanaa olisikaan juuri mehukas tomaatti, tai makea omena. Lusikallinen jurgurttia tai pala banaania.

Asun Jordanian pääkaupungissa Ammanissa. Ramadanin paastokuukausi on jatkunut vajaan viikon. Öisin saa syödä, ja syönkin vaikka mitä. Mutta on vaikeaa täyttää energiavajausta yöllä. Jos jotain syö paljon, se vain jumiutuu ja vatsa tulee kipeäksi.

Olen huomannut, että päivät ovat hyvin erilaisia. Ensimmäinen päivä kului kofeiinin himoisena. Toinen päivä kului noin vain sitä hämmästellessä, että ei tämä niin vaarallista ole. Kolmantena päivänä tuli jano ja neljäntenä päivänä nälkä. Vararavinto on loppunut. 

Nälkä. Nälkä. Vaihdan varovasti asentoa peiton alla, ehkä toisella kyljellä maatessa se ei tunnu niin pahalta.

kuva: Arlan reseptisivulta

Silloin kun olin pieni, televisiosta tuli kuvia Afrikan nälänhädästä. Siellä oli luisevia, isosilmäisiä lapsia. Kuvat vaikuttivat minun syvästi. Näin jopa painajaisia. Googlettamalla löydän etsimäni, kyse oli todennäköisesti Somaliasta vuonna 1992. Olin silloin 10-vuotias.

Ymmärrys ja tuska tulevat vasta nyt, kun itse makaan peiton alla. Maailmassa on lapsia jotka joutuvat kokemaan nälkää. Heillä ei ole edes yötä, joka koittaisia ja tarjoilisi ruuan. He ovat vain nälkäisiä päivästä ja yöstä toiseen. Makaavatko hekin paikoillaan ja miettivät mikä asento olisi vähiten kivulias. Mitä äidit ajattelevat?

Jostain nousee mieleen hiljainen laulu:

Kuule, Isä taivaan, pyyntö tää: Auta, ettei kukaan yksin jää. Katso, Isä, lasta kärsivää. Siunaa koko maailmaa, siunaa koko maailmaa. Näet, Isä taivaan, lapsen sen ,joka kääntyy puolees rukoillen: Anna leipä jokapäiväinen. Siunaa koko maailmaa, siunaa koko maailmaa.

Youtubesta löytyy mainio video, jossa lauluntekijä Jaakko Löytty itse laulaa Helsingin rautatieasemalla. Sen jälkeen kuoroon liittyy räppäri, joka riimittelee: "vasta murrettuna leipä on kokonainen leipä".

Muistakaa ihmiset jakaa omastanne. Antakaa niille, joilla ei jokapäiväistä leipää ole. Kokeilkaa muslimien paastoa, jotta tietäisitte, miltä  nälkä tuntuu. Ei se niin vaarallista ole, mutta sitäkin opettavaisempaa.

LAURA PALOVUORI

ps. Lukijoiden helpotukseksi taikka pettymykseksi, voin kertoa, että tuona päivänä, jolloin makasin peiton alla ja itkin nälkääni, minä keskeytin paaston kaksi tuntia ennen auringonlaskun rukouskutua. Kiitollisena söin ja join, koska pystyin niin tekemään. Ja lopuksi Youtube-linkki: https://www.youtube.com/watch?v=iqDGSQNqdvg

Lauran blogi:http://www.jordanianlaura.fi/laura-palovuori/