Vierailija blogissa! Tervetuloa Minna!

Blogia aloittaessa lupailin, että tänne tulee myös vieraita! Nyt on ensimmäisen aika. Minnaan tutustuin yhden meitä yhdistävän mielenkiinnon kautta; johtajuuden ja esimiestyön ihmettelyn. Myöhemmin jutunjuurta ja yhteisiä asioita on löytynyt paljon lisää. 

Minna oli myös ensimmäinen, joka meitä tänne Keski-Suomeen auttoi sopeutumaan, keskustan kahviloihin tutustuttaen - kiitos siitä, ne kohtaamiset olivat tärkeitä!

Mutta nyt, tässä Minnan ajatuksia. Kommentoikaa ihmeessä tuonne kommenttikenttään mitä tällainen kohtaaminen teissä herättää!

Hei Katja,

Kiitos kyläkutsusta blogisi puolelle. Toivoit, että toisin tuliaisina ajatuksia kohtaamisista ja johtamisesta. Aikani pyörin pääni sisällä ja mietin, miltä hyllyltä tuomisia nappaisin. Sitten kävi niin kuin joskus käy - sirisevä ja hailakasti palava lamppu kirkastui, ja yhtäkkiä tiesin, minkä kohtaamisen haluaisin jakaa kanssasi. Uskon, että tässä on meille aineksia hyvään keskusteluun.

Niin kuin tiedät, olen oman osani taistellut hyvän johtamisen puolesta - ja huonoa johtamista vastaan - niin työssäni kuin vapaaehtoistehtävissäni. Niissä taistoissa on välillä kolisteltu verbaalisia miekkoja kepeästi ja lähes leikkimielisesti. Välillä touhu on käynyt vakavaksi ja kilinän sijaan aikaan on saatu kipeitä osumia. Haavoittuneena oppii äkkiä varovaiseksi ja alkaa väistellä tilanteita, joissa sanat terävöityvät. Eikä kahakoissa kolhuja saa ainoastaan taistelija, vaan myös usko parempaan tulevaan. Muutaman kunnon osuman jälkeen tuntuu viisaammalta suojautua ja vetäytyä, kuin jatkaa kamppailua. 

Tämän tyyppisistä johtajuuteen liittyvistä kohtaamisista minulla olisi valitettavan paljon kerrottavaa. Miten kohdatessa on vähätelty, ohitettu ja poljettu. Kuinka on otettu itsestäänselvyytenä, kävelty yli, käytetty hyväksi ja vedetty matto alta. Epäoikeudenmukaisuuden ja huonon johtamisen purkaminen on joskus tarpeellista, toisinaan jopa terapeuttista, mutta eteenpäin meitä taitavat kuitenkin paremmin viedä hyvät kohtaamiset ja niistä oppiminen.

Tänään havahduinkin huomaamaan, että olen elänyt hyvien kohtaamisten sarjan äärellä jo pidempään. Muistan ensimmäisen virallisen tapaamisen tämän kolmannen sektorin johtajan kanssa. Päätin silloin avata keskustelun lyömällä kaikki kortit pöytään toteamalla, että olen aiemmin saanut näissä hommissa pahasti turpiini ja tullut väärinymmärretyksi. Painotin, että nyt haluan selkeästi tietää, mitkä valtuuksieni rajat ovat. Aiemmat huonot kohtaamiset olivat syntyneet rajanylityksistä tilanteissa, joissa rajan nähtiin piirtyneen eri paikkaan, ja ylityskin tulkittiin eri lähtökohdista. Olin tehnyt sen mitä pyydettiin, mutta astuin kai liian lähelle muutamia varpaita. Analyyttinen johtamisen asiantuntija voi olla epävarmalle johtajalle uhkaava alainen. 

Tämän johtajan ei sen sijaan tarvinnut kietoutua kaikkivaltiaan moniosaajan viittaan. Hän tunsi omat vahvuutensa ja heikkoutensa, ja oli valmis kohtaamaan niistä lähtökohdista jokaisen. Tässäkin ensitapaamisessa katsoi epäröimättä suoraan silmiin ja totesi, ettei näe tässä mitään ongelmaa. Että tietää osaamiseni ja odottaa jo yhteistyötä.

Vuodet kuluivat ja yhtäkkiä huomaan, että johtajan systemaattinen luottamus ja valtuutus on vähitellen korjannut menneitä kolhuja. Tila toimia ja käyttää osaamista on antanut vanhoille haavoille aikaa parantua kunnolla. Kun arpia ei ole tarvinnut repiä auki, alle on saanut kasvaa taas se ehjä, vahva ammattilaisen nahka, jonka omakseni tunnistan. Ensin valheilla maahan lyöty ja sitten ulkopuolelta sanoitetun asemasodan myötä hyllylle heitetty väsynyt riepu alkaa olla taas voimissaan. 

Ja miksi. Koska yksi johtaja uskalsi kohdata toistuvasti. Hän antoi tunnustusta osaavalle, kannusti epätoivon hetkellä ja oikaisi rakentavasti. Hän luotti siihen, joka ei enää uskaltanut luottaa ylempiinsä. Hän ei säikkynyt johdettavan menneisyyden aktivoimina selkärangasta nousseita, väliin epäreilujakin, reaktioita. Hän ei puuttunut tekemisiin turhaan, vaan luotti valtuutukseensa, ja valtuuttamaansa.

Hän antoi ajan kulua ja hihnan olla löysällä. Niinpä luottamus kasvatti luottamusta ja nosti ammatillisen identiteettinsä kanssa hetteikössä horjunutta vähä vähältä vahvemmalle maaperälle. 

...Sellaisen kohtaamisen ajattelin laskea tänään pöydällesi kahvikupin ääressä ihmeteltäväksi, Katja. Enkä nyt mene siihen sen pidemmälle, mutta voinet arvata, mitä tämä kaikki vaikutti myös yksilön ja organisaation tuottavuuteen ja vaikuttavuuteen. 

Mitäpä mietit tästä kaikesta? Lähdetäänkö analysoimaan teorioiden kautta vai mennäänkö tunteella?

Minna2K

minna2k.com