Hopital de Panzi
Ajamme kuoppaista ja mutkaista tietä pitkin väistellen mopoja, autoja ja jalkankulkijoita. Pysähdymme portin eteen, jonka ympärillä pyörii ihmisiä tullen ja mennen. Osa kantaa ruoka-astioita poispäin, ovat vieneet ruokaa omaisilleen.
Turvatarkastuksen jälkeen olemme sairaalan pihalla.
Tämä sairaala perustettiin Bukavuun 1999, aikana, jolloin sota riehui ja vuoristoisen Lemeran alueen sairaalasta joutui pakenemaan lääkäri Mukwege ja myös suomalaiset Mirja ja Veikko Reinikainen, jotka työskentellivät Mukwegen kanssa. Itseasiassa Mukwege on usein todennut Veikon olleen hänen oppi-isänsä, ja sairaanhoitajana toiminut Mirja sai usein olla Mukwegen tukena ja apuna naisten ja perheiden asioissa. Panzin sairaala sai alkunsa pienestä, mutta on tällä hetkellä seksuaalista väkivaltaa kohdanneiden naisten turvasatama. Tähän mennessä on tehty yli 20 000 korjaavaa leikkausta väkivallan uhreille. Sairaalan lisäksi Mukwege on perustanut säätiön, joka huolehtii terapeuttisista ja kuntouttavista palveluista. Sairaala toimii myös opetussairaalana. Kauimmaiset potilaat ovat tulleet tuhansien kilometrien päästä.
Lisää täältä:
https://www.fida.info/lahjoita/evaat-elamaan/
www.panzifoundation.org
Nobelisti Mukwege on tuonut tätä kammottavaa julmuutta maailman tietoon. Hän puhuu vahvasti myös siitä, miten näiden naisten ja samalla myös yhteisöjen toipumisen kannalta äärimmäisen tärkeää on se, että tekijät saadaan oikeuden eteen.
Istumme sairaalan johdon kanssa palaverissa. Protokollat seuraavat toistaan. Sairaalan johtaja, CEPACin edustajat ja Mukwegen assistantti lähtee kierrättämään meitä sairaalassa. Kuljemme pitkin sokkeloisia rakennuksia ja käytäviä. Näemme laboratorion, röntgenit ja monet muut tutkimushuoneet. Sairaalan seinillä on yhteistyötahojen logoja ja julisteita. PMU, EU ja muut. Patologianlaitoksen johtaja sanoo, että kohdunkaulansyöpää on paljon. Yritän muistella, milloin HPV - rokotus tuli Suomessa osaksi rokotusohjelmaa.
Mielessä vilisee ne lukemattomat tarinat siitä, mitä kaikkea on tapahtunut, miten ja missä. Ja tässä on nyt tarinoiden kasvot. Minun siskoni.
Vaihdamme muutaman ajatuksen osastonhoitajan kanssa siitä, miten he jaksavat tätä työtä, ja kuulen että heillä on mahdollisuus purkaa kokemuksiaan psykologille. Hän sanoo, että joidenkin työpäivien jälkeen sydän on aivan liian täynnä.
Pesemme kätemme ja otamme ryhmäkuvan. Ajamme takaisin kuoppaista tietä pitkin hotellille.
Turvatarkastuksen jälkeen olemme sairaalan pihalla.
Tämä sairaala perustettiin Bukavuun 1999, aikana, jolloin sota riehui ja vuoristoisen Lemeran alueen sairaalasta joutui pakenemaan lääkäri Mukwege ja myös suomalaiset Mirja ja Veikko Reinikainen, jotka työskentellivät Mukwegen kanssa. Itseasiassa Mukwege on usein todennut Veikon olleen hänen oppi-isänsä, ja sairaanhoitajana toiminut Mirja sai usein olla Mukwegen tukena ja apuna naisten ja perheiden asioissa. Panzin sairaala sai alkunsa pienestä, mutta on tällä hetkellä seksuaalista väkivaltaa kohdanneiden naisten turvasatama. Tähän mennessä on tehty yli 20 000 korjaavaa leikkausta väkivallan uhreille. Sairaalan lisäksi Mukwege on perustanut säätiön, joka huolehtii terapeuttisista ja kuntouttavista palveluista. Sairaala toimii myös opetussairaalana. Kauimmaiset potilaat ovat tulleet tuhansien kilometrien päästä.
Lisää täältä:
https://www.fida.info/lahjoita/evaat-elamaan/
www.panzifoundation.org
Nobelisti Mukwege on tuonut tätä kammottavaa julmuutta maailman tietoon. Hän puhuu vahvasti myös siitä, miten näiden naisten ja samalla myös yhteisöjen toipumisen kannalta äärimmäisen tärkeää on se, että tekijät saadaan oikeuden eteen.
Istumme sairaalan johdon kanssa palaverissa. Protokollat seuraavat toistaan. Sairaalan johtaja, CEPACin edustajat ja Mukwegen assistantti lähtee kierrättämään meitä sairaalassa. Kuljemme pitkin sokkeloisia rakennuksia ja käytäviä. Näemme laboratorion, röntgenit ja monet muut tutkimushuoneet. Sairaalan seinillä on yhteistyötahojen logoja ja julisteita. PMU, EU ja muut. Patologianlaitoksen johtaja sanoo, että kohdunkaulansyöpää on paljon. Yritän muistella, milloin HPV - rokotus tuli Suomessa osaksi rokotusohjelmaa.
 |
| Kasvimaa ja lasten leikkipaikka |
Tulemme vastasyntyneiden osastolle. Vauvat, jotka ovat syntyneet liian aikaisin, tai ovat muuten heikkoja, saavat tehostettua hoitoa. Vauvojen äidit istuvat hoitohuoneiden ulkopuolella. Ilmeet ovat vakavat. Vauvat itkevät tai nukkuvat. Täällä syntyneet vauvat ovat saaneet alkunsa väkivallan seurauksena. En päästä ajatuksiani liikkeelle ollenkaan, seuraan vaan ja kuuntelen. Hoitaja kertoo meille kenguruhoidosta, jossa äiti ja vauva pääsevät ihoiholle. Vaikka yritän varjella ajatuksiani, jostain puskee mieleeni kysymys, että mistä äidin rakkaus saa voimaa tässä tilanteessa. Saako jokainen lapsi syntyä hyväksyttynä ja rakastettuna. Vastapäätä minua istuu tyttö, joka kääntää liian nuoret äidinkasvot minuun päin.
Jatkamme matkaa. Tapaamme psykologin, joka toteaa näkevänsä enemmän toivoa, kuin surua. En tiedä uskonko. Hän kertoo, että toipuakseen nämä naiset tarvitsevat valtavasti tukea. He tarvitsevat perheensä ja yhteisönsä auttamaan, ymmärtämään ja tukemaan. Perheiden tulee ymmärtää mitä nainen käy läpi raiskauksen ja tuhoamisen jälkeen. Naiset tarvitsevat koulutusta, taitoja ja tietoja selvitäkseen. Naiset tarvitsevat turvallisia työpaikkoja. Raiskauksia tapahtuu paljon naisten ollessa töissä pellolla tai matkalla sinne.
Tulemme avaraan saliin. Osastonhoitaja kertoo, että salin toisella puolella olevassa huoneessa on naiset, jotka odottavat leikkausta. He saavat siellä hoitoa ja tukea. Toisessa huoneessa on leikkauksesta tulleet naiset. Sairaalan johtaja pyytää meidät sen huoneen ovelle. Sänky sängyn vieressä. Naisia käpertyneinä sikiöasentoon, ilmeettömiä kasvoja, katseita, jotka ovat tyhjiä, muutama nainen nostaa kätensä vilkutukseen. Tyttöjä, äitejä, mummoja. Huoneessa on täysin hiljaista.
Mielessä vilisee ne lukemattomat tarinat siitä, mitä kaikkea on tapahtunut, miten ja missä. Ja tässä on nyt tarinoiden kasvot. Minun siskoni.
Vaihdamme muutaman ajatuksen osastonhoitajan kanssa siitä, miten he jaksavat tätä työtä, ja kuulen että heillä on mahdollisuus purkaa kokemuksiaan psykologille. Hän sanoo, että joidenkin työpäivien jälkeen sydän on aivan liian täynnä.
Pesemme kätemme ja otamme ryhmäkuvan. Ajamme takaisin kuoppaista tietä pitkin hotellille.
Kommentit
Lähetä kommentti