Hyvyyden voima

Ajoimme Panzi-sairaalasta kuoppaista tietä, väkijoukon läpi kohti hotelliamme. Tunnelma oli hiljainen. Kysyin Panzissa mukana olleelta pastorilta, kuinka seurakunnissa tätä naisiin kohdistuvaa pahuutta käsitellään. Hän on hetkeä ennen kertonut, että kukaan ei tiedä mistä nämä tuhoajat tuleva, ja ketä he ovat. Naapureita, jonkun palkkaamia, ketä tahansa - hän sanoo. Harvoin heitä saadaan kiinni, eikä poliisi juurikaan asian eteen pysty mitään. Tai pahimmassa tapauksessa ovat jotenkin osallisia tapahtumiin.

Puhumme kyllä, jonkin verran ja joidenkin kanssa, hän vastaa kysymykseeni.  Mutta, haluamme pitää huolta siitä, että meillä on paikka, jota ei täytetä näillä asioilla mitä kohtaamme koko ajan. Jokainen yö voi olla uhka, koskaan ei tiedä kuka on ovella, ja kuka on seuraava uhri. Luotamme kyllä suojelukseen, ja rukoilemme varjelusta. Tarvitsemme myös paikan, jossa voimme hetkeksi unohtaa. Ja se on seurakunta.

Turvasatama.



Viimeisenä aamuna ennen kotimatkaa rakas matkakumppani laittaa soimaan vanhan kauniin hymnin: Hyvyyden voiman ihmeelliseen suojaan olemme kaikki kätketyt. Itkemättä siitä hetkestä ei selvitä.


https://www.youtube.com/watch?v=SbU5AgKfz7Q

Sanat saavat aivan uuden syvyyden. Kun pahan valta kasvaa ympärillä, vahvista ääni toisen maailman.

Turvasatama, jossa vahvistetaan hyvää ja muistutetaan toivosta.

Seurakunta on sekä turva, että muutoksen mahdollisuus. Toivon sitä, että Kongossa oleva Jumalan silmäterä ottaa vahvasti vastuuta myös yhteiskunnallisena muutoksen äänenä. Vaikuttamistyön yksi ajatus on se, että sisältäpäin tapahtuva muutos on vahvempi, kuin ulkoapäin tuotu. 

Kommentit

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Lemeran pieni kylä

Sieluun tuulee

Kohtaamisia 2