Kohti Kongoa

Matka jatkuu ja laulu soi (ei aina meillä mutta yleensä muilla), mutta sitä ennen vielä muutama välähdys Kampalan koulutuksesta. 

Virpi, rakas ystävä ja työkaveri, on sitkeästi urakoinut maailmaa paremmaksi. Ja erityisesti kuukautisterveysteeman ympärille liittyvien tabujen murtamiseksi. Eikä vaan tabujen, vaan myös sen jäätävän hiljaisuuden. 

Virpi ja hänen ugandalainen työtoveri Eva kertoivat koulutuksessa, kuinka vaikuttamistyön kautta saadaan asioita eteen päin, mielipiteitä ravisteltua ja pikkuhiljaa asioita muuttumaan. 

Ja ne aamuherätykset jatkuvat. Lähtö hotellilta klo 4 kohti lentokenttää. Ei muuta sanottavaa. 

Rwandaan tullessa kone oli myöhässä. Juoksimme pää kolmantena jalkana pitkin ja poikin terminaalia hakemassa leimoja ja selvittämässä lähtöä etene päin. Monta kertaa kysyimme, ehtivätkö laukkumme mukaan. Viikko Kongon puolella yhden vaatekerran varassa ei ole kuolemaksi, mutta inhotti jo ajatus valmiiksi likaisten vaatteiden hajusta. Ehtivät! oli aina vastaus.
Eivät ehtineet. Kamemben kentällä päät pyörivät vinhaan vauhtiin, kun pyysimme tarkistamaan, että onko laukut vielä jossain koneen uumenissa.
Kerta kaikkiaan!

Siinäpä sitä sitten selviteltiin ja myöhästyttiin laivasta, jonka oli tarkoitus viedä meidät Kivu- järven poikki Gomaan jo samana iltana.
Suunnitelmiin muutos, hotelliin yöksi ja aikataulun räätälöiminen uusiksi. Fidan työntekijä Faizi ansaitsee kyllä kymmenen pistettä selvittelystä ja meidän tilanteen hoitamisesta.

Kaikesta harmistuksesta huolimatta lopulta alkoi tuntua siltä, että ehkä sen näin piti mennäkin. Saimme yhden pidemmän yön tähän kohtaan levätä ja nukkua. Yllättäen olo tuntuikin tosi uupuneelta, joten leppoisampi hetki ei haitannutkaan. Hotelli oli kaunis ja viihtyisä.
Tässä kohtaa matkalle mukaan tuli Paula Nairobista, joten oli arvokasta, että oli aikaa rauhassa rupatella myös hänen kanssa!
Asiat menee niin kuin pitää, kai.

Aamulla anivarhain tämä Dream Team hyppäsi laivan kyytiin, ja alkoi yli 3 tuntia kestävä Kivu- järven ylittäminen.

Perillä! CEPAC on Fidan yhteistyökumppani, ja kirkkokunta Kongossa. Jo pelkästään se, että heidän logo oli paidassa, helpotti matkan tekoa. Heillä on valtava määrä kouluja, sairaaloita ja  yliopistoja pitkin maata, ja hyvä maine ihmisten auttamiseksi. 

Maa, joka lumoaa kauneudellaan, ja vehreydellään, kärsii sodasta ja sen kauhuista. Lisäksi Ebola on levinnyt laajalti, ja sen ehkäisemiseksi tehdään niin paljon kuin tuossa köyhässä maassa voidaan. Oli hyvä huomata, että esimerkiksi käsihygienian eteen tehdään paljon. Lisäksi terveystarkastuksia on vähän joka puolella; kuumetta mitataan, ja oireiset viedään nopeasti hoitoon.

Siitä huolimatta sairastuneita on lähes 2000, ja koska kuolleisuus on 60 %, tilanne on surullinen. Maa on runsaasti kansoitettu, joten tartuntariski on olemassa väenpaljoudessa helposti. Lisäksi perinteet ja uskomukset haittaavat taudin ehkäisyä, ja myös se ajatus, että ebola on keksitty juttu poliittisen epävakauden takaamiseksi.

Mutta, koska Kongo on tunnettu äärettömän kauniista kankaista, pujahdimme kauppaan. Ja täällä suunnalla ompelija on helposti löydettävissä. Nyt vaan toivotaan, että mittaus onnistui, ja mekko valmistuu!