Niukkoja eväitä ja suuria asioita


Tämä päivä sisälsi niin paljon, että sydän on pursuten täynnä! Tutustuimme Fidan työhön Kongossa, ja erityisesti lasten oikeuksien eteen tehtävään työhön  -koulujen kautta.  Fida toimii Kongossa kirkkokumppanin kanssa. Työn keskiössä on lapset, heidän oikeutensa, mahdollisuutensa ja tulevaisuus. Lasten asioita edistetään kehittämällä koulutusta, kouluttamalla opettajia, vanhempia ja antamalla monenlaista tukea. Erityisesti vammaisten lasten asioita kohennetaan. Tämä on hurjan tärkeää, koska vammaisuus on suuri tabu, hiljainen asia, ja häpeä.

Matka alkoi viranomaisten tapaamisella, heiltä saimme luvan jatkaa matkaa kohti kouluja. Oli ihastuttava huomata, miten paljon CEPAC- Fidan työ oli tuttua ja arvostettua - ja siitä syystä, että oli laajalti tiedossa se, että tämä työ menee sinne minne pitää - ei jo valmiiksi täysiin taskuihin.

Minua kosketti moni asia. Se, miten omistautuneita työntekijät olivat, miten suurta iloa ja valoa he välittivät näille lapsille, joiden tulevaisuuden eväät ovat monessa suhteessa hyvin pienet. Jakamalla pienetkin eväät maistuvat paremmalle. Köyhyyden näkeminen koskettaa myös aina. Se, että on neuvoton sen kurjuuden suuruuden edessä. Silloin joutuu muistuttamaan itseään siitä, että järkevä keino köyhyyden nujertamiseen on se, että sitä ylläpitävät syyt murretaan, väärä valta, alistaminen, ihmisoikeuksien polkeminen, koulutuksen heikkous jne.  Ja tätä kaikkea CEPAC -Fida täällä tekee.



Paikallinen koulutoimenjohtaja antoi luvan käydä kouluilla. Hauskoja nämä protokollan kiemurat. Huomatkaa hienot CEPAC- Fida liivit



"Herra sinä ajat köyhän asiaa, sinä hankit oikeutta onnettomalle, minä tiedän sen. " Psalmi 140: 13



En saanut silmiäni irti tästä tytöstä. Hän seisoi pikkusisko selässään ja katseli koulun pihalla leikkiviä koululaisia. Hän ei ollut päässyt kouluun, mutta kantoi sydämessään unelmaa olla koulussa jonain päivänä.
Matka tasa-arvoon on pitkä. Matka lasten oikeuksien toteutumiseen on pitkä. Mutta, pitkäkin matka on mahdollinen tehdä yhdessä - matkan toteutumisen edellytys on se, että matkalle lähdetään.

 " Herra, sinä kuulet, mitä köyhät kaipaavat. Sinä kuuntelet tarkoin, sinä rohkaiset heitä. Sinä hankit oikeuden orvoille ja sorretulle, eikä pelko enää aja ketään pois maasta." Psalmi 10: 17-18


 Nämä urheat äidit kertoivat tarinaansa siitä, mitä tarkoittaa Kongossa se, että perheeseen syntyy vammainen lapsi. Häpeä, pilkka, yhteisöstä eristäminen on arkea. Lapset jäävät ilman ystäviä, koulunkäynnin mahdollisuutta ja samalla myös osallistuminen yhteisöön voi olla hankalaa. Lasten vammaisuuden takia myös vanhempiin kohdistuu syrjintää ja hyljeksintää.

Näiden perheiden tilanne oli muuttunut sen myötä, kun lapset olivat pääseet inklusiivisen opetuksen piiriin CEPAC- Fida yhteistyössä. Lasten koulumenestys oli hienoa - ja äidit kertoivat myös selvästä muutoksesta yhteisön silmissä. Helppoa uutta kohti kulkeminen ei kuitenkaan ollut ollut. Äidit kertoivat siitä, miten aluksi oli pelottanut laittaa lapsiaan kouluun; pärjäisivätkö he uudessa ympäristössä, tulisivatko kiusatuksi, kuinka liikkuminen sujuisi. Voi äidin sydän!

Kuvia katsoessa voitte huomata, että huoli ainakin liikkumisen suhteen on aiheellinen. Koulualue on täynnä laavakiviä, jotka ovat läheisestä tulivuoresta lentäneet edellisen purkauksen aikana. Koulu ei ole täysin esteetön, joten seuraavat ponnistukset myös CEPAC- Fida työssä ovat näiden fyysisten esteiden purkaminen.

"Toisenlaista paastoa minä odotan; että vapautat syyttömät kahleista, irrotat ikeen hihnat ja vapautat sorretut., että murskaat kaikki ikeet, murrat leipää nälkäiselle, avaat kotisi kodittomalle, vaatetat alastoman kun hänet näet, etkä karttele apua tarvitsevaa veljäsi. Silloin sinun valosi puhkeaa näkvyiin kuin aamunkoi,ja hetkessä sinun haavasi kasvavat umpeen. " Jesaja 58: 6- 7

Minä olen miettinyt tuota Jesajan kuuluttamaa paastoa tämän matkan aikana. On niin paljon helpompi toteuttaa jotain totuttua "muotomenoa", josta saa tietynlaista tyydytystä tai glooriaa - kuin astua sitkeästi puolustamaan vääryyttä. Maailman köyhät ovat kaukana, mutta hyvin lähellä. Mitkä minun valinnoista tai vaikenemisesta pitää yllä niitä rakenteita, jotka estävät näitä lapsia saamasta kunnon lapsuutta? Onko tämä yksilön vai suuremman yhteisön vastuulla? Missä kohtaa minun ääneni on liian sumea - ja oman itsekkyyteni, pelkoni tai epävarmuuteni takia vaikenen?


                                          Rakkauden teot ovat aina rauhan tekoja  - Äiti Teresa
Olen saanut tämän matkan aikana seurata näitä rakkauden ja rauhan tekoja. Ihailen suunnattomasti tätä työkaveriani, joka taistelee mielettömiä tuulimyllyjä vastaan. Hänessä yhdistyy viisaus, rohkeus, napakkuus ja lempeys.





Luulisi, että tässä maassa köyhyys, sissisota, raiskaukset ja köyhyys riittäisi kärsimykseksi. Mutta sen lisäksi kansa kärsii tappavista taudeista. Ebola, verenvuotokuume tapaa säälimättä, ja nyt lisäksi kolera leviää vauhdilla. Rokotusohjelma on pyöräytetty käyntiin koleraa vastaan, ja koululaiset rokotettiin heti koulupäivän jälkeen. Köyhyyden noidankehä on kammottava, yksi asia seuraa toista, ja niiden kitkeminen on monisäikeistä työtä.







Nämä lapset ovat päässeet ensimmäistä kertaa kouluun. Tässä koulussa vammaisten lasten mukaan tulo on ollut suuri ilo ja lahja. Asenteet muuttuvat vähitellen. Vammaisuus ei olekaan häpeä tai kirous, vaan osa elämää. Mahdottomasta mahdollisuudeksi.


Minulla on omat suunnitelmani teitä varten, sanoo Herra. Minun ajatukseni ovat rauhan eivätkä tuhon ajatuksia: minä annan teille tulevaisuuden ja toivon. Jeremia 29: 11

Kommentit

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Lemeran pieni kylä

Sieluun tuulee

Kohtaamisia 2