Kuin viimeistä päivää

Edellinen kirjoitus loppui pitkän työmatkan tunnelmiin, ja sen jälkeen alkoikin kesä. Joka vuosi sitä pohtii, että pitäisi laskeutua lomalle...ja ajaa yhtälailla seinään kuin aina ennenkin. Nyt tuo Afrikka-tournee oli sen verran tiukkaa settiä, että loman alku meni ihmetellessä.

Tämä kesä on ollut täynnä monenlaista ihanaa tapahtumaa. Olemme juhlineet Siirin 15- juhlia, Siiri kävi "rippileirillä" Espanjassa, ja niitä juhlittiin sitten pariinkin otteeseen, sekä Pohjanmaalla että Savossa. Jaakko yllätti ja meni kihloihin, täytti myös kaksikymmentä - eli pakko uskoa, että sitä itsekin on jo aikuinen, ainakin ikänsä puolesta.

Lapset ovat jo isoja, ja se tuo meille mukavaa vapautta, olemme tänä kesänä tehneet paljon extempore juttuja, ja se on ollut hurjan kivaa. Kävimme pienellä matkalla Budabestissä, edellinen reissu sinne oli 20 vuotta sitten...edelleen ihana kaupunki! Siellä eräänä lämpimänä iltana Timppa sanoi, että eletään kuin viimeistä päivää - tarkoittaen, että ei ole kiire minnekään, sieltä hämyisestä sisäpihan kuppilasta. Siitä tuli tämän kesän teema, ja vähän laajennettuna toivottavasti myös tietynlainen asennemuutos. Aloimme siellä leikillämme pohtia, mitkä kymmenen asiaa ainakin haluaisi tehdä ennen kuolemaa. Niitä löytyi molemmilta sekä helpommin että vaikeammin toteutettavia. Tässä kesän kuluessa olemme sitten tehneet "yksi niistä kymmenestä" - juttuja.
Toki toivon, että elämää on jäljellä meillä molemmilla vielä pitkään, mutta sen tähän ikään mennessä on oppinut, että elämä on todella arvaamaton ja hauras. Siksi jotenkin tuntuu hyvälle se, että on tietyllä tavalla tehnyt sisäisen päätöksen elää kuin viimeistä päivää. Tehdä niitä asioita, mistä on haaveillut, ja jotka ovat toteutettavissa näillä resursseilla - ja ehkäpä ponnistella niitäkin kohti, jotka vaativat vähän enemmän.  Olemme myös puhuneet paljon siitä, kenen ehdoilla, kenen säännöillä ja mihin suuntaan elämää kuljetamme. Tämä kesä on ollut tietynlainen "tilinpäätös".


Siiri ja Kira, Lapinlahden juhlista

kotiseutunostalgiaa



Jaakko ja Emma



Piski, carpe diem - taituri

Suomi pop! Tänä kesänä on nämä festaritouhut olleet kyllä niin hauskoja!



Budapestiä







Jämsän Witikkalan kartanon kahvihetki. Aika tätikuppi, mutta välillä näinkin


Serlachiuksen taidemuseossa, luomisen tuskaa. Kaunis ja mielenkiintoinen paikka!

Eka kertaa stand up- komediaa nauramassa. Me, ja iso porukka muita istuimme pari tuntia ja nauroimme Suomen kärkikoomikoiden pieru ja kakkajutuille. Oikeesti!


Tämän kesän jälkeen on mukavan tuntuinen olo suunnata kohti alkavaa syksyä. On ollut paistetta ja sadetta, lepoa ja touhua. Suuria ja pieniä suunnitelmia. Elää kuin viimeistä päivää.




Kommentit

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Lemeran pieni kylä

Sieluun tuulee

Kohtaamisia 2