Ihmiskoe

Olen nyt Suomessa asuessamme tehnyt töitä vähän siellä ja täällä. Yhdistävä tekijä on ollut se, että koko ajan on monta palapelin palaa ilmassa ja hukassa ja sikin sokin. Ehkäpä sekava luonteeni vaatii kuitenkin tämän levottomuuden, sillä näytän olevan parhaimmillani myös työelämässä, jos yhtäaikaa tapahtuu monenlaista ja paljon. Toki tämä vaatii vastapainoksi sitten myös tyhjyyttä ja hiljaisuutta. 

Koska viimeaikoina olen tehnyt töitä Helsingissä toimistolla sekä kotona etätyönä, olen joutunut ratkaisemaan Helsingin päivinä majoittumisen jotenkin. Työmatkaa tulee lähes 7 tuntia päivässä ja sitä ei montaa kertaa viikossa jaksa kulkea - vaikka siinä saakin ruhtinaallisestei omaa aikaa lukea, kirjoittaa tai nukkua. 

Päädyin keväällä kokeilemaan airbnb - systeemiä. Muistan, kun ensimmäiset jutut tulivat vuosia sitten lehtiin siitä, että sohvanvaltaajat ovat tulleet Suomeenkin. Mietin silloin, että ehkäpä voisin itse matkustaessa mennäkin jonkun luo, mutta antaisinkohan omaa kotiani siihen. 

Kevään aikana tuo systeemi, sohvanvaltaus, toimi kuitenkin hyvin. Nauroinkin  jossain vaiheessa ystävilleni, että tämä on eräänlainen ihmiskoe, kuinka monta eri paikkaa jaksaa kevään aikana kokeilla ja uusia ihmisiä tavata. Päädyin olemaan aasialaisten, suomalaisten ja eri puolilta eurooppaa kotoisin olevien luona yötä. Ja kaikki sujui hienosti. Rasittavaahan se paikan vaihtaminen oli, mutta väliaikaisena ratkaisuna kiva. Eräs majoittaja totesikin, että hänen kotonaan majoittuu paljon juuri työmatkalaisia. 

Nyt sitten kun meillä kotona vapautui huone Jaakon muutettua muualle, laitoimme ilmoituksen Airbnb sivustolle NesteRallien ajaksi - tosin ajattelimme, että ralliporukka on majoituksensa jo varannut, mutta kunhan kokeilemme. Mainos ehti olla sivulla muutaman tunnin, kun varauspyyntö kilahti puhelimeen. Ja niin meistä tuli Airbnb - majoittajia. Rallien ajan meillä asui tsekkiläiset isä ja poika, joiden kanssa varsinkin Timpalta löytyi yhteynen sävel hyvin nopeasti; Ralli. Aamulla kukonlaulua ennen porukka läksi milloin minnekin korpeen rallia katsomaan ja illalla yön kähmässä palattua alkoi keittiön pöydän ääressä uuden rallireitin suunnittelu. 

Rallien lisäksi puhuimme paljon muustakin, maittemme tavoista ja tottumuksista, Baltian maiden tilanteesta ja muutoksista, joita vieras oli oman elämänsä aikana kokenut. 

Ja kaiken tämän aikana ajattelin, että tässä on se vastaus siihen, että muuria tarvitaan vähemmän kuin siltoja. Yhteisen pöydän ympärillä istuminen, ymmärryksen etsiminen ja toisen hassuihinkin tapoihin tutustuminen. 

Ehkäpä ensi kesän ralleissa saamme taas mukavia ihmisiä vieraaksi.

Nyt on sitten toisenlainen ihmiskoe menossa. Tällä viikolla varasin majoituksen Helsingistä hostellista. Ja huomasin joutuneeni keskelle eri puolilta maailmaa tulleiden nuorten aikusiten majapaikkaan. Voisin olla lähes jokaisen heidän äiti. Nukun 18 naisen kanssa samassa huoneessa, kerrossängyissä, kuuntelen yöt raitiovaunuja ja hipsin suihkuun olohuoneen kautta, jossa tämä Suomessa retkeilevä porukka tutustuu toisiinsa. Aamupalaa järsin aamuvirkkujen aasialaisten kanssa, ja illat kurkin tietokoneeni ruudun takaa Etelä-Amerikasta tulleiden kiihkeää keskustelua Suomen hintatasosta. 

Yksi kokemus lisää, mutta taidan olla jo vähän liian vanha tähän leirielämään. 

Vieraiden Tsekki-tuliaiset.