Jumalanpalvelus

Jäähyväisjumalanpalvelus Lemeran kirkossa. Hulppea sali täyttyy pikkuhiljaa, kuorot harjoittelevat jo laulujaan ja me kiipeämme puhujakorokkeelle. Jumalanpalvelus alkaa kuorojen lauluilla. Naistenkuoro, miesten ryhmä, kifulirukielellä laulava kuoro ja suuri yhteiskuoro laulavat rytmikkäistä lauluja rumpujen ja vähän jo uudempien soittimien säestyksellä. Naisten kauniit vaatteet värittävät kirkkosalia – miehet istuvat toisella puolella, ja naiset toisella. Reinikaisten vävy, Lemerasta itsekin kotoisin oleva lääkäri, johtaa puhetta. Me vieraat tuomme terveisiä ja käytämme lyhyet puheenvuorot. 

Pienet pyhäkoululaiset aloittavat oman hartaushetken jo aamulla 7 aikaan, lapsista ei ole näissä kerhoissa puutetta. 

Tilaisuudessa on yli 1000 kuulijaa, lapsia ei taideta edes laskea. Ihmiset kävelevät pitkän matkan päästä sunnuntain jumalanpalvelukseen. Puheiden aikana unilukkari kiertää käytävillä, ja tökkii torkkuvia hereille. Tilaisuus kestää lähes neljä tuntia, ja meillä kärsimättömillä hiki virtaa ja ajatus tökkii. Lemeran väki jaksaa laulaa ja tanssia. 

Kaikkien rakastama ja kunnoittama Veikko saarnaa. Hän kertoo Lemeran sairaalasta muistoja, ja toteaa, että usein piti luottaa Jumalan ihmeeseen potilaiden parantumisen suhteen. Hän muistuttaa seurakuntaa siitä, että lasten kaltaisten on Taivaan valtakunta – lapset ovat Kongon tulevaisuus. Jeesus kutsui lapsia ehkä siksikin, että lapsilla on halu oppia uutta, tämä on myös seurakunnassa tärkeää.  Veikko puhuu siitä, että hän on jättämässä nyt hyvästejä seurakunnalle, ja muistuttaa valon olevan pimeää voimakkaampi

Lopuksi ihmisiä tulee siunattavaksi, ja on riipaisevan liikuttava hetki, kun Veikko siunaa kirkkokansaa kävelykeppiinsä nojaten. Lopullista ja äärimmäisen kaunista.

 Jumalanpalveluksen jälkeen jatkamme nuorten seminaarilla. Mietimme sitä, miten jokainen voi vaikuttaa omassa yhteisössään ja olla hyvän muutoksen palveluksessa. Siihen ei tarvita rahaa, vaan taitoa ja tahtoa. Kongon nuorten tulevaisuus ei ole kovin ruusuinen, ellei suunta muutu. Alakulo ja apatia, työttömyys ja maan pitkittynyt kriisi latistaa nuorten innon yrittää. Pohdimme sitä, minkälainen muutos olisi mahdollista ja minkälaisin askelin.

 Jos meinaa kahvia saada, on ryhdyttävä hommiin...tämä kuva on kyllä täysin feikkiä, mutta onpahan kokeiltu.

Kaikki kuvat Hannu Happonen. Kiitos jälleen.