Lemeran vuoristotie
Merkityksellinen aamu. Matka Bukavusta Lemeraan alkoi aikaisin aamulla. Matkan onnistumista jännitettiin viimeiseen asti, sillä Lemeran vuoristoon vievä reitti ei ole mikään kovin turvallinen. Tuon tien varrelta on ryöstetty autoja ja kidnapattu ihmisiä - eli ei mitään pieniä kysymyksiä matkaan valmistuessa.
Suureksi iloksi matka kuitenkin pääsi alkamaan. Matkustimme kahdella autolla, toiseen meni Lemeran sairaalan autonkuljettaja ja Veikko ja Mirja. Käsikädessä kohti kotia.
Kuva HH |
Tie oli kamala. Kuoppainen ja hankala ajaa ja poukkoilla kyydissä. Vauhti oli hidasta, muutama kymmenen kilometriä tunnissa. Mutta maisemat - lumoavaa vuoristoa, vehreää metsää.
Ei ihme, että seutu on jäänyt Reinikaisten sydämeen rakkaana kotiseutuna.
Kuva HH |
Kuva HH |
![]() |
Kuva HH |
![]() |
Kuva HH |
![]() |
Kuva HH |
Lemeran kylään meidät saattoi pyssymiehet. Lemeran seurakunnan pastori oli sitä mieltä, että turvasaattue oli tarpeen. Lemeran kylässä ihmiset vilkuttivat ja tunnistivat tulijat. Papa Veikko! Mama Mirja!
Kylään ajaessamme alkoi yhtäkkiä sataa. Kuulimme jälkeen päin, että takana oli pitkä kuiva kausi. Ja nyt sade tuli. Täällä sateen merkitys on jotain suurta, se on siunausta. Vieraat tulivat siunauksen kanssa.
Mirjan ja Veikon kodin pihassa oli seurakunnan kuoro vastassa laulamassa ja pastori toivotti tervetulleeksi. Vieraat esiteltiin ja juhlapuheet pidettiin.
Kommentit
Lähetä kommentti