Pölyävä tie vie vuoren rinnettä ylös. Vaikka aamu on aikainen, kulkijoita riittää. Mopot, autot, kävelijät etsivät oman kohdan kulkea, ja kaikki soljuu kongolaisittain. Aurinko on juuri noussut, laaksossa väreilee yön jäljiltä sumua ja talojen katot höyryävät.
Panzin sairaalan odotusaula on jo täynnä ihmisiä. Kuoro aloittaa alkulaulun, tanssivat, soittavat ja laulavat. Sairaalan aamuhartaus alkaa.
"Huomenta äidit ja lapset, huomenta isät, huomenta kaikki kuulijat"
Aamuhartauden juhlapuhujat ovat nämä sairaalan työntekijät. Mirja ja Veikko Reinikainen. He puhuvat Jumalan armosta ja ihmeistä, uskollisuudesta ja johdatuksesta.
Hartaudessa on myös mahdollisuus potilaiden käyttää puheenvuoro. Naisia tulee eteen ja heillä kaikilla on sama viesti; olin todella sairas, kipeä kaikin tavoin. Täällä sairaalassa sain apua ja olen nyt toipumassa. Tänä päivänä iloitsen siitä että olen nainen - voin olla siitä nyt ylpeä. Olen parantunut ja onnellinen.
 |
| Kuva HH |
Jälleen näkemisen riemua. Näitä hetkiä päivän aikana riitti. Rakkaus mitä Reinikaiset saivat, ja toisaalta myös jakoivat, oli ylitsepursuavaa. Oli huikea seurata näitä hetkiä kun ystävät kohtaavat. Reinikaiset ovat eläneet arkea kongolaisten rinnalla, aidosti välittäen ja elämää jakaen. He ovat rakastettuja, arvostettuja ja olleet kaivattuja.
 |
| Kuva HH |
Ja lopultakin asiaan. Veikko kävi kurkistamassa osatoja, ja tämä taisi olla yksi merkityksellisin paikka. Leikkaussalin eteinen. Siinä tutkailtiin vanhoja valokuvia - muistoja leikkauksista.
 |
| Kuva HH |
Veikko teki valtavasti töitä sairaalassa. Niukkojen välineiden ja resurssien keskellä hän käytti sekä järkeään että mielikuvitustaan keksien puuttuvien instrumenttien tilalle vaihtoehtoja. Hän opetti nuoria lääkäreitä, joiden työharjoittelumahdollisuudet olivat niukat. Osa näistä Veikon oppilaista oli vieläkin töissä sairaalassa - ja he jatkavat työtä alueen ihmisten hyväksi.
Arvostettu lääkäri pääsi myös kiertämään potilassaleihin ja kuuntelemaan tämän hetken tilannetta sairaalassa. Paljon on asioita mennyt eteen päin, mutta paljon on vielä tarpeita ja korjaamista. Sairaalassa hoidetaan sotavammapotilaita, ja heistä 40% jää ilman hoitoa hoitomaksujen kalleuden vuoksi. Köyhillä ei yksinkertaisesti ole varaa ostaa hoitoa. Irvokasta on se, että nyt, kun sairaalassa olisi välineet ja osaavat lääkärit - nämä runnellut potilaat joudutaan käännyttämään ensiavun jälkeen pois. Jokaisen tilanteesta tehdään selvitys ja kaikista köyhille voidaan jonkinlaista tukea tarjota. Sairaalan raha-asioista vastaava kertoi, että useampi järjestö on vetäytynyt auttamasta, ja mainitsi syyksi esimerkiksi valtion epävakaan tilanteen. Tilanteesta kärsivät ovatkin sitten muualla kuin pääkaupungin pyöreiden pöytien neuvotteluissa.
 |
| Kuva Hannu Happonen |
Veikon yksi oppilaista, lääkäri Nfundiko on nyt johtavassa asemassa sairaalassa. Teimme heistä pienen haastattelun, jossa he kertoivat yhteisistä hetkistä (Haastattelu tulee Fidan käyttöön). Nyt Nfundiko jatkaa Veikon mallia; hän ohjaa nuoria kirurgeja työssään. Nfundiko sanoi Veikon olleen enemmän kuin opettaja tai kolleega; Veikko oli nuorille lääkäreille kuin isä.
 |
| Kuva Hannu Happonen |
Kongo ja kongon kankaat. Muutama vaan. Vaikka mieli tekisi ostaa kaikki.
Note: potilaskuvien julkaisuun on asianomasten lupa.
Kommentit
Lähetä kommentti