Kevät ei tunne koronaa

Päästiin viikonloppuun. Takana yksi kummallinen viikko, jonka aikana odottava tunnelma on kiristynyt, ja puheet ja uutiset ovat yhtä tautia. Aivan kuin elokuvaa katsoisi, jossa tietää pian jotain tapahtuvan, musiikki nopeutuu, tunnelma tiivistyy ja valmistaudut säikähtämään. 

kuva Siiri K


Viikon aikana olen kuunnellut paljon monenlaisia mietteitä monesta eri suunnasta. Yhteistä näille on ollut tilanteen ahdistavuuden, tulevaisuuden ennustamattomuuden ja ihmiselämän haurauden ihmettely. Kuinka pitää arkea ja rutiineja kasassa, kun pohja on pudonnut tai ainakin vapisee pahasti. Ja kuinka kaiken keskellä muistaa se, että lupaus Iankaikkisista käsivarsista ei ole kadonnut minnekään. 

Lähdin haukkaamaan happea pitkien keskustelujen lomassa, ja minua kohti lensi perhonen, jota jouduin väistämään. Kevään ensimmäinen ja äärimmäisen määrätietoinen kauneus lepatteli ohi. Joutsenet huusivat järven päällä lentäessään ja kevät jo tuoksui. Kevät ei tunne koronaa, vaan lähestyy kevein helmoin. Ehkä kevyemmin kuin aikoihin. Tämä kriisi on puhdistanut ilmaa ja vettä. Tuonut kaloja sinne, mistä ne olivat jo kadonneet. Kirkastanut näköaloja saasteiden sumentamiin kaupunkeihin.  Ihmisten pitää ottaa nyt askeleita taaksepäin, kuljimme liian kauaksi ja liian nopeasti. Meistä tuli kuolemattomia, ja luulimme hallitsevamme kaiken. Ryhtiliike on enemmän kuin tarpeen. 

Lotta piirsi tunnelmakuvaa

On ollut ilahduttava huomata, miten huolenpitoa ja välittämistä meistä kuitenkin vielä löytyy. Tämä heräilevä solidaarisuus pitää ulottaa nyt niihin lähimpiin mutta myös kaukaisimpiin. Tämä tauti jos mikä on osoittanut sen, että maailma on yhteinen kylä. Ja tämän kylän pitää nyt pystyä kasvattamaan ja turvaamaan myös ne, joiden eväät ovat tähänkin asti olleet heikot. Ja vahvistamaan turvaverkot myös tällä lähellä.



Viikonlopuksi kävin hakemassa kukkia. Väriä ja valoa. Kukkakauppias oli avannut autokaistan, josta viestimme toisillemme ikkunan läpi. Tilanne oli sekä riipaiseva, mutta myös ihan hassu. Kukat saatiin ja ne maadoittavat minua tähän hetkeen. Kevät ei tunne koronaa, eikä sen tarvitsekaan. 


Kommentit

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Lemeran pieni kylä

Sieluun tuulee

Kohtaamisia 2