(Im)Possible Dream!

Minulla on keittiön seinällä taulu, jonka olen ostanut Ammanin National Gallerystä.

Taulussa on kuvattu värikkäisiin huntuihin pukeutuneita naisia, jotka silmät kiinni tuijottavat jäätelöitä, jotka ovat heillä käsissään. Taulun nimi on Impossible dream. Jäätelön syönti on hankalaa silmät kiinni ja suu peitettynä.

Minulle hunnut kertovat monenlaisia asioita, ja olenkin miettinyt, mikä on se minun huntu, jota kannan – tahtomatta tai tiedostamatta. Tällä en nyt tarkoita fyysistä huntua, vaan enemmänkin niitä rajoja, raameja ja esteitä, jotka meidän sydämiin ja mieliin asetetaan - ja jotka sitten estävät meitä toimimasta täysin valtuuksin, voimin ja iloiten. 

Reilu vuosi sitten Jordaniassa juhlittiin. Pitkään jatkunut taistelu raiskauslain muuttamisen puolesta tuotti tulosta. Tähän asti raiskaaja oli välttynyt tuomiolta mennessään naimisiin raiskatun naisen kanssa. Tämä käytäntö on vielä monessa Lähi-Idän maassa voimassa, ja aiheuttaa paljon kärsimystä niin naisille, raiskauksen seurauksena syntyneille lapsille, mutta myös koko yhteisölle. Raiskauksen aiheuttama häpeä leimaa naisen ja hänen perheensä. Naisesta tulee likainen yhteisönsä silmissä, ja pahimmassa tapauksessa hänet tapetaan kunnian vuoksi. Häpeä, kaiken menettämisen pelko ja hyljätyksi tulo ovat voimakkaita uhkia.

Juttelin tässä taannoin Jordanian maaseudulla asuvan ystäväni kanssa. Hän sanoi, että huolimatta lakimuutoksesta, vanhat perinteet pysyvät. Raiskauksia tapahtuu, ja syytteitä ei välttämättä nosteta häpeän takia. Tuttavani, joka työskentelee Jordaniassa tasa-arvotyön parissa, totesi, että mitään todellista ei ole tapahtunut – naisten turvakodit pursuavat hyväksikäytettyjä naisia, joiden ihmisarvo ja tulevaisuus on viety. 
Pelkkä lain muuttaminen ei auta, tarvitaan valtavan paljon eri tasojen yhteistyötä, jotta muutos syntyy niin miesten kuin naisten mielissä ja käyttäytymisessä. Vielä on liian aikaista sanoa, onko raiskauksista nostettu aiempaa enemmän syytteitä. Toisaalta, mikä saisi naiset puhumaan kokemastaan vääryydestä, jos heidän koko elämä on vaarassa murtua. 
Muutos ei synny tyhjiöön – mitä tulee tilalle jos vanha poistuu? Tarvitaan ymmärrystä, ajatusten avartumista, koulutusta ja työpaikkoja myös naisille. Laki ei ole sama kaikille - maissa, joissa lakia ei kunnioiteta tai valvota, pelkkä laki tai sen muutos ei muuta juuri mitään. Tähän voisi myös lisätä hämmennyksen siitä, että meillä Suomessa kodin seinien sisäpuolella tapahtuva väkivalta on liian yleistä, vaikka laki selvästi sen kieltää. 

Mikä meitä ihmisiä vaivaa?

Naistenpäivän vietto on edelleen tarpeen. Se on tarpeen niin kauan, kuin emme voi viettää ihmisen päivää, tietoisena siitä, että naisten ja miesten, tyttöjen ja poikien oikeudet ovat toteutumassa, eivätkä poljettuja, joko avoimesti tai pinnan alla. 

Olemme kaikki osa tätä ihmiskunnan syvää haavaa, ja keino selvitä eteenpäin on kohtaaminen; yhteisen keskustelun kautta ymmärryksen lisääminen ja terveiden, elämää suojaavien rajojen asettaminen.