Kuukautisköyhyys vs järjenköyhyys

 - Tämä teksti on julkaistu Iisalmen Sanomissa 17.3 ja tekijänoikeudet omistaa Savon Media, heidän luvallaan julkaistu myös blogissa - 

Maaliskuun alussa oli jälleen Kansainvälinen naistenpäivä. Olen huomannut tuon päivän herättävän kysymystä siitä, onko tällainen jaottelu enää edes tarpeen. Sopii sitä toki miettiäkin, mitä tuolla päivällä halutaan saada aikaiseksi. Alunperinhän päivän tarkoitus oli herättää huomio naisten ja miesten tasa-arvon saamiseksi. Tosin, niin modernissa maailmassa kuin elämmekin, edelleen olemme joidenkin tabujen vankeja, tietoisesti tai tiedostamatta.

Käsi sydämelle savolaiset – jatkatko lukemista, jos tiedät, että aion vuodattaa verensekaista tekstiä kuukautisista?

-          nyt niitä sitten on neljä! tokaisi mieheni, kun pentukoiramme ensimmäiset juoksut alkoivat. Kielen päällä pyöri montakin ajatusta, mutta en sitten viitsinyt aloittaa tenttaamaan, että mitähän tuolla tarkoitti, ja miltäköhän se meidän neljän korvissa kuulostaa (minä, tyttäreni ja tuo piski).

Ehkäpä pelkäsin, että jos olisin nostanut elämän, minulta olisi kysytty, että onko sulla kuukautiset tulossa. Meillä kotona näistäkin asioista suhteellisen avoimesti onneksi puhutaan, mutta kaikkialla ei. Muista kehon vaivoista ja toiminnoista voi aika lailla vapaasti rupatella miesten ja naisten kanssa, mutta tuskinpa monikaan meistä työpaikan kahvihuoneessa toteaa, että onpa kivuliaat kuukautiset menossa! 

Lapinlahdella kouluterkkana toimiessani mietin usein sitä, miten kuukautiset aiheuttavat kikatusta, punastelua ja hämmennystä nuorissa. Jostain syystä naisen kehon luonnolliset asiat ovat tietynlainen tabu. Ja jos se vielä näin on täällä kotimaassa, mitä lieneekään muualla maailmassa.

Jordaniassa työskennellessäni vierailin silloin tällöin naisvankilassa, ja veimme sinne lukemista, ruokaa ja terveyssiteitä. Selvittämättä jäi, mitä naiset tekivät, kun nuo siteet oli käytetty loppuun.  Kuukautisista ei juuri kuullut siellä maassa puhuttavan, ja naiset hämmentyivät, kun kävimme läpi normaalia kehitystä tytöstä naiseksi – taisivat ensimmäistä kertaa kuulla asioista. Tytöt menevät monessa maassa naimisiin tietämättä omasta kehostaan, puhumattakaan toisesta sukupuolesta.

Teen työtä kehitysyhteistyöjärjestössä, ja yksi työmme tärkeä osa on naisten ja tyttöjen terveyden kohentaminen. Tähän liittyy kiinteästi myös seksuaali- ja lisääntymisterveys. Itä- Afrikassa on meneillään hanke, jossa kuukautisterveysteen liittyviä asioita erityisesti nostetaan esille. Teemme vaikuttamistyötä kyläpäälliköiden sekä kirkonjohtajien kanssa. Miehillä kun on sananvaltaa myös näihin naisten asioihin. Tytöt jäävät kuukautisten takia pois koulusta ja kuivattelevat kangasriepuja sängyn alla, siteiden näyttäminen pyykkinarulla olisi häpeä häpeän päälle. Kuukautissuojina voidaan käyttää myös kiviä, lehtiä tai lehmänlannasta tehtyjä tamponeja.

Viime aikoina on alettu puhumaan myös länsimaissa olevasta kuukautisköyhyydestä; tilanteesta, jolloin naisilla ei ole varaa ostaa siteitä. Esimerkiksi Englannissa tämä on aiheuttanut tyttöjen koulupoissaoloja.

Olen sitä mieltä, että niin kauan kuin tällaista järjenköyhyyttä ja ihmisten eriarvoisuutta sukupuolen takia on olemassa, kaikenlaiset tempaukset ja ponnistelut ovat tarpeen. Vaikka sitten naistenpäivän muodossa.