Asiasta toiseen

Lieköhän Luoja arvannut naisen luodessaan, minkälainen hässäkkä sen ympärillä syntyy. Olen täällä nyt seurannut konkreettisesti sitä, mitä kaikkea voi naiseuteen ja naiseen kohdistua. Täällä tehtävän työn yksi huikea tavoite on normalisoida ja lisätä puhetta kuukautisten ja yleensäkin naisena olemisen ja naiseksi kasvamisen teemoista. Unohtamatta poikia ja miehiä - sillä toisen valta ja ylempi asema pahimmassa tapauksessa vahingoittaa toista. 

Se, että naisella on kuukautiset, vaikuttaa kaikkeen. Hänen osallisuuteensa yhteisössä, hänen arkeensa, hänen tulevaisuuteensa, koulutukseen ja työntekoon. Asian ympärillä liikuu villejä huhuja ja uskomuksia - kuten että kasvimaa kuolee, jos nainen menee sinne kuukautisten aikana. Lisäksi esimerkiksi kuukautiskivut ovat usein hoitamattomia ja invalidisoivat tyttöjä ja naisia. Tabu ja häpeä kuukautisten ja naisen seksuaalisuuden ympärillä yleensäkin on sitkeässä, ja sen murtamiseksi tarvitaan paljon työtä. Koska näillä seuduilla kirkkojen vaikutuspiirissä on valtava määrä ihmisiä, on enemmän kuin järkevää tehdä työtä kirkkokumppanuuksien kanssa. Eikä vähiten siksi, että arvopohja on sama. Keskustelua ja ihmettelyä riittää siitä huolimatta. Ei ole aina niin sanottua, että Luojan luomistyötä arvostettaisiin ja kunnioitettaisiin arvoista huolimatta. Myös kirkkojen sisällä muutoksen tie on hidasta, mutta keskustelu on alkanut, mikä on pääasia. 

Fidan yksi työn osa on kuukauisterveyden edistäminen. Yhteistyötä tehdään Lunetten ja Finnpartnershipin kanssa - ja täällä paikanpäällä on koulutettu "kuukautissuurlähettiläitä" jotka rohkeasti murtavat näitä hiljaisia teemoja. He kulkevat kouluissa, seurakunnissa puhumassa kasvusta ja kehittymisestä, kuukautisista, tyttöjen, poikien, naisten ja miesten tasavertaisen osallistumisen tärkeydestä yhteiskuntaan. Kerta kaikkiaan mitä sankareita! Lisäksi he esittelevät vaihtoehtoisia kuukautistarvikkeita, kuten Lunetten kuukautiskuppia. 

täältä lisää: 

https://www.fida.info/ajankohtaista/yleinen/fidan-kuukautisterveyden-lahettilaat-murtavat-tabuja-kuukautiskuppi-kerrallaan/

CEPAC on valtavan suuri kirkko Kongon demokraattisessa tasavallassa, jolla on tuhat koulua, lähes kaksisataa terveysasemaa tai sairaalaa ja yliopisto. Fidan yhteistyökumppani tavoittaa tuhansia ja tuhansia ihmisiä päivittäin. Jäseniä arvellaan olevan reippaasti pari miljoonaa. Myös Panzi - sairaala, jossa Nobelisti Mukwege työskentelee, on CEPACin sairaala. Kävimme myös tutustumassa CEPACin lääkevarastoon, joka on valtava laitos toimien WHO´n kanssa yhteistyössä. Lääkevarasto vastaanottaa, tarkistaa ja välittää eteen päin lääkkeitä, joiden maahantulo muuten voisi olla mahdotonta. Rokotteet, malarialääkkeet ja antibiotit ja monet muut purkit jatkavat matkaansa vaikeakulkuisille alueille. Harvoin on niin suu auki, kuin tuossa paikassa, hämmästyksestä! Täältä kuvia: 

http://dcmp8ecepac.org/en

CEPACin tekemä työ on laajaa. Pysähdyin pohtimaan sitä, minkälainen lahja tämä kumppanuus on myös Fidalle. Ei pelkästään työn mahdollistajana, vaan yhteisen oppimisen, jakamisen ja kokemisen paikkana. Oli melkeinpä hämmentävää ottaa vastaan sitä kiitosta ja palautetta, mitä CEPACin työtekijät jakoivat. Suomalaisten järjetöjen yksi vahvuus on se, että tulemme ruohonjuuren tasalta kumppanuuksiin. Se ei ole kuitenkaan itsestäänselvyys, sillä väärä valta voi turmella helposti ja äärimmäisen nopeasti nämäkin mahdollisuudet. Oppijana mukaan meneminen on arvokkaampi ja pitkäkestoisempi lahja, kuin tietäjänä pönöttäminen. 

Enpä ole ennen törmännyt tällaisiin tauluihin! CEPAC- Fidan toimisto oli koristeltu projektisuunnitelmilla - maakoordinaattori totesi, että eivätpähän unohdu! Myös heidän osavuosiraporttia lukiessa tuli ylpeä ja onnellinen olo. Täällä tehdään mielekästä, merkittävää ja oikeasti vaikuttavaa työtä. 

CEPAC- johtajien kanssa lounashetki. CEPACin historia alkaa 1920-luvulta, ja oli mielenkiintoista kunnella kuinka työ ja tavat on matkan varrella muuttunut kohti vahvempaa yhteistä ymmärrystä.

Tässä kuvassa on CEPAC- Fidan työntekijä Fazili, hän toimii kuukatislähettiläänä. Kukkamekossa on ompelija, jolle iskimme taas kasan kankaita...

Nämä Kongon kauniit naiset! Katuvilinässä olen katsonut kongolaisia värikkäisiin vaatteiisiin pukeutuneita kaunottaria. Ja miettinyt sitä, mitä kaikkea heidän sydämensä ja mielensä läpi on viime vuosina käynyt. Ei ole enää mikään uutinen se, että pahoinpitely, raiskaukset ja väärinkäytökset ovat arkea täällä. Uutinen olisi se, jos maailma  todella asettuisi seisomaan näiden naisten ja lasten puolelle, ja vaatisi vääryyden loppumista. Ei luulisi olevan mahdoton tehtävä nykypäivän maailmassa, jossa muutenkin on kaikkea mahdotonta tehty mahdolliseksi. En tiedä olenko enemmän surullinen vai vihainen. Ehkä molempia.