Kuljeskelimme sairaalan käytävillä ja osastoilla. Sairaalan ylilääkäri kierrätti meitä ja kertoi sairaalan tilanteesta. Kävimme vastasynnyttäneiden osastolla ihastelemassa suloisia pieniä vauvoja. Sairaalassa syntyy noin 100 vauvaa kuukaudessa. Äidit tulevat pitkienkin matkojen takaa synnyttämään tai muuten hoitoa saamaan. Myös keisarinleikkauksia pystytään tekemään. Kongon lain mukaan naimisiin ei mennä ennen 18vuoden ikää. Totuus on kuitenkin toinen. Lääkäri kertoi, että nuorin sairaalassa synnyttänyt on noin 14 vuotias. Usein käy niin, että vanhemmat valehtelevat lastensa iän ja naittavat tyttönsä nuorena. Nuorten tyttöjen synnyttäessä komplikaatiot ovat yleisiä koska äitien kasvukin on vielä kesken. Sairaalaan tullaan synnyttämään usein pitkien matkojen päästä, ja valittettavasti usein vasta, kun synnytys ei kotona etene.
Näkemämme nuoret äidit olivat monisynnyttäjiä, monella jo useampi lapsi kotona.
 |
| Kuva HH |
 |
| Kuva HH |
 |
| Kuva HH |
Ylilääkäri kertoi myös, että alaikäisten raskaudet voivat olla raiskausten seurauksia, ja ennen kuin ehdimme asiasta kysyä lisää, hän totesi, että samana päivänä kun tulimme Lemeraan, sairaalaan oli tuotu 5 vuotias raiskattu tyttö. Tytön äiti oli lähtenyt vettä hakemaan ja kotiin tullessa naapurin mies oli ollut pahoinpitelemässä tyttöä. Mies saatiin kiinni ja poliisi toimitti tytön pitkän matkan päähän Lemeran sairaalaan hoitoon. Nyt on äidin ja perheen asia, nostavatko he syytteen tästä raiskauksesta. Koston pelko on yksi este, ja perhe ratkaisee. Lääkärin mukaan tyttö on toipumassa fyysisesti, hän osallistui jo tämän aamun hartaushetkeen. Psyykkisestä toipumisesta ei vielä pysty sanomaan. Sairaala tarjoaa psykososiaalista tukea Panzin tapaan, ja myös Panzin sairaalan hoido on mahdollinen. Kysyin henkilökunnan tuesta, ja hän sanoi, että myös heille on keskusteluapua tarjolla. Eri asia sitten on se, käytetäänkö sitä, ja ymmärretäänkö miten tärkeä olisi hoitaa myös henkilökunnan sijaistraumatisoituminen.
 |
| Kuva HH |
Pienet lapset kärsivät myös tällä seudulla aliravitsemuksesta. Perheiden pellot ovat kylän ulkopuolella, ja koska ryöstely, raiskaukset ja kidnappaukset ovat liiankin suuri osa kongolaisten arkea, naiset eivät uskalla enää mennä pellolle. Tästä suora seuraus on nälkä. Ironista on se, että usein näihin tekoihin syyllistyneet ovat itsekin nälissään, eli köyhyys ajaa tekemään epäinhimillisiä tekoja, kun millään ei oikein ole enää väliä.
 |
| Kuva HH |
Kärsivien määrä on tässä maassa valtava. Vaikka kuinka yrittäisi löytää toivon ja tulevaisuuden, se on näitä kertomuksia kuunnellessa todella vaikeaa. Pahoinpitelyä tapahtuu joka puolella maailmaa, jostain syystä näissä köyhissä maissa sen määrä ja laatu on jotain hirveää, ja tilannetta pahentaa se, että oikeus ei toteudu. Syylliset tekijät harvoin joutuvat syytteeseen ja pelossa eläminen jatkuu. Kärsijöinä naiset, lapset ja sairaat.
 |
| Kuva HH |
Aamulla aikaisin ennen osastoilla kiertämistä oli minun vuoroni puhua hartaushetkessä. Puhuin siitä, että Raamatussa Jumala pohtii sitä, voisiko äiti hyljätä lapsensa, miten kamalan vaikea ajatus - ja jos näin jostain syystä kävisi, Jumala ei hylkää. Nyt illalla tätä kirjoittaessa tekee mieli huutaa tuo Jeesuksen ristillä huutama lause. Missä on Jumala silloin kun tämä pahuus tapahtuu, missä on kristittyjen ääni ja väliintulo, vääryyden kieltäminen ja oikeudenmukaisuuden vaatiminen - ja oman osuuden myöntäminen ja parannuksen teko.
Kommentit
Lähetä kommentti