Sansibar on tunnettu tuoksuvista mausteista, joita viljellään saarella, ja mausteet muodostavat saaren pääelinkeinon. Tämä päivä vietettiinkin farmilla, maaseudulla. Saimme tutustua niin maanviljelijöihin kuin Fidan ja kumppanin tekemään ruokaturvahankkeeseen, jossa pyritään kohentamaan niin satoa, kuin perheiden ravitsemustilannetta. Sansibar on yksi niistä alueista, jotka kamppailevat yhä kummallisempien sääilmiöiden ja muutosten kourissa. Kuulimme tarinoita siitä, miten sateet tulevat miten sattuu, ja kuivuus iskee välillä tappaen koko sadon. Nyt etsitäänkin kestäviä keinoja pitää maa riittävän kosteana, ja toisaalta pyritään löytämään viljelyyn tapoja, jotka ovat luonnonmukaisia ja takaavat riittävän sadon ympäri vuoden.
Vierailun aikana kiersimme Fidan "demoplotilla", joka on maatilkku kylän vieressä. Siellä opetetaan viljelyä, kastelumenetelmiä ja myös kokoonnutaan miettimään viljelyyn liittyviä haasteita. Paikalla olleet kylän naiset kertoivat tulevansa päivittäin sinne opettelemaan lisää, ja vievät opitut asiat sitten omaan kotipuutarhaansa. Myös yliopistossa maataloutta opiskelevia käy harjoittelemassa demoplotilla.
Tämä herra vetosi vieraisiin, ja pyysi koulutuksellista apua siihen, että Sansibar voisi olla omavarainen tuotannossaan. Hän sanoi, että on aivan nurinkurista, että kaikki viljelijät saavat satonsa samaan aikaan, kulloisenkin tuotteen kauden mukaan, ja sitten kun turistit tulevat saarelle, pellot ovat tyhjiä, ja tuotteet tuodaan muualta. Hän otti esimerkiksi tomaatinviljely, jota voisi tehostaa kasvihuoneilla, jotka tuottavat satoa ympäri vuoden.
Sitten siirryimmekin pellolle ja maustefarmille. Kuljimme rehevän metsän läpi, ja tutustuimme eri mausteisiin ja kasveihin, joita siellä kasvaa. Pippuri, kaneli, neilikka ja moni muu.
Ja lopuksi pakollinen "kuinka saisin rikki kookospähkinän". Nuori herra kiipesi palmuun pähkinöitä hakemaan, ja saimme juoda kookospähkinästä maidot. Raikasta!
Päivä oli helteinen ja todella kuuma. Melkoisen kävelyurakan jälkeen menimme lounaalle, ja lepäsimme hetken. Lounaspaikkana oli Stone Townin keskellä oleva meluinen ja tuoksuinen ruokapaikka. Ruoka maistui, ja ihmisvilinää oli hauska seurata. Ruokailun jälkeen piipahdimme vielä Stone Town nuorisokeskukseen, josta itseasiassa Fidan työ Sansibarilla alkoi. Saimme kuulla keskuksen toiminnasta, ja sen merkittävästä roolista tiedon ja taidon jakajana. Paikalla oli opettajia, jotka vievät oppimaansa tietoa työpaikoilleen, lasten ja nuorten pariin. Erityisesti koulutusteemoina on psyykkiseen ja sosiaaliseen hyvinvointiin liittyvät teemat, ja seksuaali- ja lisääntymisterveyden asiat, varsinkin kuukautisterveys.
Amina kertoi siitä, kuinka hän on vienyt psykososiaalisen tuen taitoja esimerkiksi orpojen ja vammaisten ryhmiin. Hän on toimittaja ammatiltaan, mutta innostunut nyt paljon myös näistä koulutuksista. Hän totesi, että tällaisen työn tekijät tarvitsevat paljon tukea!
Tämä rohkea nuori herra puhuu kuukautisterveyden puolesta. Hän on yksi niistä avainhenkilöistä, jotka muuttavat hiljaisuutta ja särkevät tabuja. Poikien ja miesten mukana oleminen seksuaali- ja lisääntymisterveyteen liittyvissä asioissa on äärimmäisen tärkeää, varsinkin kun toimintaympäristönä on alueet, joissa miehet päättävät pitkälti myös perheen ja naisten asioista. Siksi tämä ohjelma on ottanut vahvasti mukaan pojat ja tytöt, miehet ja naiset. Sukupuolten tasa-arvo, gender, ei ole sitä, että toista nostetaan toisen kustannuksella - vaan että kukaan ei jää ryhmästä pois.
Virpi, tuo taitava ja ihana nainen! Hän piti loistavan loppupuheenvuoron siitä, miten hiljaisuuden murtaminen vaatii rohkeutta, taitoa ja yhteistyötä. Hän totesi, että häpeän purkaminen tarkoittaa sitä, että otamme myös itse häpeän päällemme, koska asioiden muuttaminen on vaikeaa, ja ottaa aikaansa. Siksi tarvitsemme toistemme tukea, ja hidasta, mutta sinnikästä kulkemista kohti tavoitteita!
Kommentit
Lähetä kommentti