Suuria ja pieniä kaloja

Burundin matkan ydin oli vaikuttamistyön koulutus Fidan projektin työntekijöille ja kumppanille, joka on paikallinen helluntaikirkko Cepbu. Koulutuksen valmistelu oli harvinaisen jännittävää, koska minulla ei ollut mitään ennakkokäsitystä työntekijöistä, maasta tai toimintatyyleistä. Kuulin kyllä useampaa erilaista tarinaa maasta, kulttuurista ja käytänteistä, mutta sen pohjalta oli vaikea räätälöidä mitään. Päätin, että hyppään syvään päähän ja katson pysynkö minä ja koulutettavat pinnalla. Valtavan iso etu oli sillä, että pääsin tutustumaan maaseutuun, siellä tehtävään työhön sekä yhteistyötahoihin ennen koulutusta. 

Koulutus alkoi tiistaina, ja kesti torstaihin saakka. "Yleisö" oli hillitympää ja rauhallisempaa kuin mitä aikaisemmissa tällä suunnalla pidetyissä koulutuksissa. Pääsimme kuitenkin hyvin yhteisen jutun juoneen, ja voin sanoa, että opimme puolin ja toisin paljon! Vaikuttamistyö tällaisissa hauraissa ja poliittisesti jännittyneissä maissa on haastavaa, ja se pitää tehdä todella taitavasti. Sitä teemaa pohdimmekin paljon, ja mietimme mitkä ovat sopivia askeleita kulloinkin, että emme riko enemmän kuin eheytämme. Lasten oikeuksien puolesta vaikuttaminen on kuitenkin asia, johon moni taho lähtee mukaan. On aina parempi tarjota yhteistyötä ja pyytää mukaan hyvän tekemiseen, kuin osoittaa sormella niitä tahoja, jotka ovat laiminlyöneet oman osuutensa. 

Koulutuksessa mietittiin mitä vaikuttamistyö oikeastaan on, ja harjoiteltiin roolipelien kautta erilaisia vaikuttamistapaamisia niin kyläpäällikön luona, kuin ministeriössäkin.

Välillä piti haukata happea, ja mennä ulos puutarhaan. Tässä ollaan Burundin "kartan" päällä, jokainen omassa kotikylässään pohtimassa vaikuttamismahdollisuuksia.

Puhuimme päivien aikana suurista kaloista. Niistä valtaa pitävistä voimista ja tahoista, joiden mielestä maailma on aivan oikeudenmukainen. Heillä on käsissään paljon sekä valtaa, mutta myös mahdollisuuksia muuttaa tilanteita. Yksi mukana ollut johtaja totesikin yllättäen olevansa yksi näistä kaloista, joiden pitäisi miettiä miten valtaa käyttää. Se oli varmaan paras palkinto pitkään aikaan tästä työstä!

Kirkkokunnan johtajat. Ilahduttavaa oli se, että he osallistuivat aktiivisesti koulutukseen ja pohtivat omaa vaikuttamismahdollisuutta! He ottivat perheväkivallan kitkemisen omaksi teemakseen, mikä on aivan loistava juttu - siihen heillä onkin monenlaista tasoa vaikuttaa.

Suhdetoimintaa. Kirkonjohtajien kanssa illallisella. Keskustelu oli avointa ja opin kyllä paljon heidän kertomuksistaan - siitä miten tämä maa ja kirkkokunta toimii, mitä haasteita on ja toisaalta mitä mahdollisuuksia. Suomen suunnasta katsoen täällä ollaan suht konservatiisia, ja paljon on esimerkiksi pukeutumiseen ym liittyviä sääntöjä. Niitä kauhistellessa muistaa kuitenkin sen, että ei siitä niin kauan ole meilläkään, kun näihin lillukanvarsiin kompasteltiin. 

Tanganikajärvi loppuu Bujunburaan. Välillä näiltä rannoilta nousee hippoja kurkistamaan kaupunkia.