Turkoosi meri ja leppoisa tuuli

Tiiviin viikon jälkeen oli tämä päivä hieman leppoisampi. Olimme sopineet, että yhden päivän vietämme merellä, ja tutustumme kahteen saareen. Toinen oli "Prison Island", jonne oli orjia viety karanteeniin odottamaan joko kuolemaa tai siirtoa muihin maihin. Tällä saarella oli nämä hurjan isot kilpikonnat.


Venematka jatkui kohti Nakupenda saarta - joka itse asiassa oli vain hiekkasärkkä keskellä merta. Leppoisaa juttelua, uimista, kokemusten vaihtamista ja merituulta. Oli hyvä hetki pysähtyä ja vähän pohtia, mitä olikaan jäänyt näistä päivistä mieleen. 









On hetki jolloin tuuli uinahtaa. On hetki, jolloin tuuli valvoo. 

Kommentit

Lähetä kommentti

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Lemeran pieni kylä

Kuva
Lemeran pieni kylä on syntynyt vuorten syliin. Kylää reunustaa kauniit vehreät vuoret, jotka piirtyvät taivaanrantaan. Aluetta asuttaa 7 eri heimoa, ja kieliä puhuttavaksi riittää. Lemeran kuningas, kylän päällikkö asuu kylän keskellä halliten aluetta, ja neuvoen asukkaita. Elanto tulee maanviljelystä, maa on rikas ja kasvaa helposti kaikkea mitä siihen istuttaa. Ihmisten ruokavalio kuitenkin on melko niukahko, köyhyys rajoittaa pöydän antimia. Kylässä toimii koulu ja Lemeran sairaala, jossa myös Reinikaiset työskentelivät vuosia. Sairaalan vieressä on ylväs kirkko, jossa on jäseniä pastorin mukaan reilu 5000, lisäksi saman verran lapsia. Aamulla viiden aikaan kylä herää kirkonkellojen soittoon, jotka kutsuvat aamurukoukseen.  Kuva HH Reinikaiset asuivat tässä talossa Lemeran sairaalassa työskennellessään. He olivat ruotsalaisen PMU- järjestön palveluksessa, suomalaisten seurakuntien tukiessa heidän työtä myös. Nyt vieraillessamme Lemerassa ihmisten virta Reinkaisten kodi
Lue lisää

Sieluun tuulee

Kuva
Maailmalla matkatessa ikävöi kotiin. Kotiin palattua ikävöi jonnekin. Paluumuutto on asia, joka haastaa sekä vastaanottajan että palaajan sopeutumaan uuteen, jonka pitäisi toisaalta olla tuttua ja vanhaa. Se on käännekohta elämässä, ja siinä jos jossain toivoo, että rinnalla kulkee ihminen, joka pysyy kuulolla silloin kun sielu meinaa kääntyä ympäri kaikesta siitä, mitä on kokenut, nähnyt ja oppinut - ja toisaalta mitä joutuu ottamaan vastaan, kun tulee takaisin. Ihania asioita, mutta myös kivuliaita.  Olen - kiitos Koronan- tutustunut uusiin ihmisiin yllättävissä "käänteissä". Yksi heistä on Unna, rovaniemeläinen opettaja, joka hyppäsi uusiin seikkailuihin ja matkusti Vietnamiin.  Sen jälkeen kaikki olikin toisin. Nyt hän on palannut takaisin Suomeen. Seuraavassa pieni välähdys kirjeenvaihdostamme. (Unnan seikkailut täältä ) Sisko- rakas.  Olisi varmaan ollut helpompi soittaa, mutta ajattelin kokeilla tätä perinteistä, ja naputella sinulle viestin. Olet ollut mielessä paljon
Lue lisää

Kohtaamisia 2

Kuva
Beduiinikylä Ammanin takana. Jos jatkaisi eteen päin tulisi SaudiArabian hiekat vastaan, ja osan niistä hiekoista saimme silmillemme, kun ajelimme vierailulle naisten luo. Olen tuntenut nämä naiset alusta asti, siitä asti kun tulin tänne Jordaniaan töitä tekemään, mutta ennen kaikkea oppimaan uutta  ja löytämään ystävyyttä yli kaikenlaisten rajojen. Yllätyksekseni ystävieni luokse oli tullut kauempaa toisesta kylästä naisia, joita olin nähnyt viimeksi yli vuosi sitten. He asuvat teltassa, ja vain kylmimpänä aikana siirtyvät sisälle taloon. Voi rakkaus mikä ihana kohtaaminen! Juttelimme, joimme teetä ja nauroimme. Vaihdoimme kuulumiset niin omasta kuin perheen elämästä. Toisaalta, täällä ei naisilla ole "omaa", vaan kaikki kietoutuu yhteen. Olimme ystäväni Enaksen luona, ja hänen pieni keittiö täyttyi naisten touhuista ja puheensorinasta. Tuuli ulkona piiskasi seiniä ja pyöritti hiekkaa. Enas oli saanut taloonsa tulisijan, ja yritti pitää siinä tulta. Puita on
Lue lisää