Vanhat ja Wanhat
Talvisydän on harjoiteltu tuntitolkulla tansseja, mekkoja ja muuta repertuaaria etsitty ja lopulta se aamu koitti. Eilen oli potkittu lukulomalle abit, ja oli aika juhlia koulun vanhimpia. Keskimmäinen lapsistamme, kohta tosin jo täysi-ikäisyyttä juhliva Lotta tanssi vanhojen tanssit ja pääsimme tietysti osaksi tätä suloista päivää.
Aamulla anivarhain pakattiin eväät, mekot ja hepeneet ja lähdettiin ihanan Lauran luo kampauksen ja meikin tekoon. Lotta luonnonlapsi ei juuri ole perustanut näistä "tälläyksistä", ja siksikin tuo aamu oli aika erikoinen, meille molemmille.
Ja niin kaunista jälkeä tuli - toki oli jo ennen laittautumisia kaunis, luonnollinen ja oman tiensä kulkija, mistä olen kyllä äitinä todella ylpeä. Se, että löytää suoran selkärangan ja tien itselleen, on lahja.
Aamuhämärässä muutamat kuvat ulkona, onneksi ei tullut vaakaräntää. Ja onneksi oli lunta pehmentämässä maisemaa
Ensimmäiset pyörähdykset olivat vanhainkodissa. Sen jälkeen olikin melkoinen urakka tunkea pieneen autoomme nämä vannehameet. Lotan ystävät, vaihto-oppilaana lukiossa olevat Italiasta ja Saksasta tulleet opiskelijat, pääsivät myös tähän juhlapäivään - heillä ei kuulema vastaavaa perinnettä kotona ole, joten aika ainutlaatuinen päivä senkin vuoksi. Päivään sisältyi tanssien lisäksi yhdessä oloa ja illalla sitten meille vanhemmille esiintyminen. Ja olihan se niin suloista, kaunista ja huikeaa. Jo lukiolla miljoona vuotta sitten terveydenhoitajana työskennellessäni ihastelin näissä nuorissa olevaa voimaa, intoa ja uskallusta. Ja jotenkin näyttää siltä, että se on vaan lisääntynyt - ja siihen rinnalle on tullut reipas tapa kohdata kaikkea uutta avoimin mielin, ja tsempata kaveria tavalla, josta meidän aikuisten kannattaisi ottaa opiksi.
Erilaiset ja niin samanlaiset. Hassut ja ihanat. Ja niin isot jo. Tämähän on valtavan haikeaa ja toisaalta niin huiman helpottavaa, että lapset kasvavat.
Kommentit
Lähetä kommentti