Marimekko ja suomalaiset arvot
Kirjoitin tässä taannoin Ammanissa olevasta kahvilasta, jossa koti on läsnä, ja lupasin palata aiheeseen.
(täällä siis tuo aikaisempi teksti:
https://kohtaamisiakatjakoykka.blogspot.com/2019/01/turkkilainen-kylpyla.html)
Yksi lempipaikoistani Ammanissa on Books@cafe. Olen lukemattomat hetket istunut siellä tehden töitä, nauraen ystävieni kanssa, tai tuijottaen terassilta avautuvaa näkymää. Kahvila on vanhan basaarialueen reunamilla, Jabal Amman vuoren rinteellä, Vastakkaisella rinteellä on taloja talon vieressä, samanlaisia ja kuitenkin kaikki erilaisia. Auringon laskiessa moskeijoiden torneihin syttyvät vihertävät valot, ja hetki on taikaa. Kahvilassa voi nauttia runsaan aamupalan ja illalla siirtyä polttelemaan vesipiippua ja juomaan lasin viiniä (!)
Toinen saman ketjun kahvila sijaitsee hyvin eri tyyppisellä alueella, Ammanin paremmalla puolella Abdounissa. Sisustus ja tunnelma on kuitenkin sama; leppoisaa oleskelua, kirjoja notkuvia hyllyjä ja iloisia tarjoilijoita. Abdounin kahvilaan tulee ehkä enemmän high class - leidit juomaan päiväkahvinsa, kun taas alakaupungin kahvilassa notkuu laajempi kirjo kulkijaa.
Eräänä iltana istuin kahvilla Books@cafe´n perustajan Madian AlJazeran kanssa. Tuijotimme pimenevää maisemaa - ja hän kertoi minulle lumoavan tarinansa - ja antoi luvan sen julkaisuun.
Madian syntyi palestiinalaistaustaiseen perheeseen, ja asui lapsuutensa Kuwaitissa. Hän pääsi Bostoniin opiskelemaan arkkitehtuuria ja sisustamista, ja näki ensimmäistä kertaa Marimekon Unikko-kuosin siellä. Hän ihastui kuvioon, mutta ei tiennyt mikä ja mistä se oli.
Opintojen jälkeen hän palasi Lähi- Itään, ja muutti asumaan Jordaniaan, joka oli hänen perheensä kotimaa. Hän kertoo olleensa hukassa itsensä kanssa, ja etsi identiteettiään ja omaa tietänsä. Kuwaitissa oli sota, hänellä ei ollut työtä ja elämä tuntui kovin kummalliselta. Jordaniassa oli erilainen kulttuuri ja ilmapiiri, kuin mihin hän oli tottunut.
Hän sai idean ravintolasta, ja rohkeni avata sen vastuteluista huolimatta. Kahvilan ensimmäinen logo oli kukka, unikkotyyppinen, sillä hänestä tuo kukka symboloi tasa-arvoa, suvaitsevaisuutta; jokainen on ainutlaatuinen, mutta riippuvainen toinen toisistaan, aivan kuin kukan terälehdet.
Euroopassa vieraillessaan hän pistäytyi useassa kahvilassa, jossa pystyi kahvin juonnin lomassa lukemaan kirjoja. Hän toi saman idean omaan kahvilaansa, ja tämä oli hyvin ennen kuulumatonta 1990- luvun Jordaniassa. Hän halusi kiivaasti tuoda lukemisen intoa, yhteyttä ja ajatusten jakamisen mahdollisuuksia myös omaan maahansa. Pikku hiljaa hänen kahvilansa kasvoi, hän palkkasi työntekijäksi niitä, jotka eivät yleensä työllisty; naisia ja vähemmistöryhmien ihmisiä. Tällä toiminnalla hän herätti suurta hämmennystä, mutta oli sitkeä, eikä antanut periksi.
Hän kertoo, kuinka ei päässyt irti Unikko- mielikuvasta, ja muisti nähneensä sen jossain. Hän alkoi etsiä tuon alkuperäisen Unikon tarinaa - ja löysi pitkän etsinnän jälkeen Marimekon. Häntä ihastutti suunnittelijan rohkeus luoda jotain niin värikästä (vastoin johtajan tahtoakin, joka oli todennut, että täällä ei kukkia piirrellä).
Tällä hetkellä Books@cafe on sisustettu Marimekolla. Madian kertoo, että hän käy aika-ajoin Suomessa hakemassa ideoita ja etsimässä uusia kankaita. Hänen haaveensa on laajentaa kahden ravintolan lisäksi muille alueille, ja edelleen puhua rakkauden, rauhan ja kunnoittamisen puolesta.
Kahvilani on täysin hate free zone - tänne mahtuvat kaikki - ja tällainen alue mahdollistaa myös yhteisen ymmärtämisen lisääntymisen. Lisäksi jaan Marimekon tarinaa, Suomen tarinaa, sitä, miten pieni valtio on menestynyt yhteistyöllä, sinnikkäällä ponnistelulla ja tasa-arvoon uskomisella, Madian pohtii, ja hörppii väkevää kahvia.
Madianin tapaaminen oli innostava ja liikuttava. Jäin miettimään sitä, mitä tapahtuisikaan, jos katsoisimme itseämme hetken jonkun toisen silmin: meidät suomalaiset nähdään hyvien tarinoiden kautta, meitä arvostetaan ja ihaillaan- mutta usein katsomme itseämme paljon negatiivisemmin. Muuttuisiko suhtautumisemme muihin, jos katsoisimme itseämme lempeämmin?
Ja sitä myös mietin, että Marimekko voisi itsekin omalta puoleltaan iskeä tähän kahvilaan kiinni.....
(täällä siis tuo aikaisempi teksti:
https://kohtaamisiakatjakoykka.blogspot.com/2019/01/turkkilainen-kylpyla.html)
Yksi lempipaikoistani Ammanissa on Books@cafe. Olen lukemattomat hetket istunut siellä tehden töitä, nauraen ystävieni kanssa, tai tuijottaen terassilta avautuvaa näkymää. Kahvila on vanhan basaarialueen reunamilla, Jabal Amman vuoren rinteellä, Vastakkaisella rinteellä on taloja talon vieressä, samanlaisia ja kuitenkin kaikki erilaisia. Auringon laskiessa moskeijoiden torneihin syttyvät vihertävät valot, ja hetki on taikaa. Kahvilassa voi nauttia runsaan aamupalan ja illalla siirtyä polttelemaan vesipiippua ja juomaan lasin viiniä (!)
Toinen saman ketjun kahvila sijaitsee hyvin eri tyyppisellä alueella, Ammanin paremmalla puolella Abdounissa. Sisustus ja tunnelma on kuitenkin sama; leppoisaa oleskelua, kirjoja notkuvia hyllyjä ja iloisia tarjoilijoita. Abdounin kahvilaan tulee ehkä enemmän high class - leidit juomaan päiväkahvinsa, kun taas alakaupungin kahvilassa notkuu laajempi kirjo kulkijaa.
Eräänä iltana istuin kahvilla Books@cafe´n perustajan Madian AlJazeran kanssa. Tuijotimme pimenevää maisemaa - ja hän kertoi minulle lumoavan tarinansa - ja antoi luvan sen julkaisuun.
Madian syntyi palestiinalaistaustaiseen perheeseen, ja asui lapsuutensa Kuwaitissa. Hän pääsi Bostoniin opiskelemaan arkkitehtuuria ja sisustamista, ja näki ensimmäistä kertaa Marimekon Unikko-kuosin siellä. Hän ihastui kuvioon, mutta ei tiennyt mikä ja mistä se oli.
Opintojen jälkeen hän palasi Lähi- Itään, ja muutti asumaan Jordaniaan, joka oli hänen perheensä kotimaa. Hän kertoo olleensa hukassa itsensä kanssa, ja etsi identiteettiään ja omaa tietänsä. Kuwaitissa oli sota, hänellä ei ollut työtä ja elämä tuntui kovin kummalliselta. Jordaniassa oli erilainen kulttuuri ja ilmapiiri, kuin mihin hän oli tottunut.
Hän sai idean ravintolasta, ja rohkeni avata sen vastuteluista huolimatta. Kahvilan ensimmäinen logo oli kukka, unikkotyyppinen, sillä hänestä tuo kukka symboloi tasa-arvoa, suvaitsevaisuutta; jokainen on ainutlaatuinen, mutta riippuvainen toinen toisistaan, aivan kuin kukan terälehdet.
Euroopassa vieraillessaan hän pistäytyi useassa kahvilassa, jossa pystyi kahvin juonnin lomassa lukemaan kirjoja. Hän toi saman idean omaan kahvilaansa, ja tämä oli hyvin ennen kuulumatonta 1990- luvun Jordaniassa. Hän halusi kiivaasti tuoda lukemisen intoa, yhteyttä ja ajatusten jakamisen mahdollisuuksia myös omaan maahansa. Pikku hiljaa hänen kahvilansa kasvoi, hän palkkasi työntekijäksi niitä, jotka eivät yleensä työllisty; naisia ja vähemmistöryhmien ihmisiä. Tällä toiminnalla hän herätti suurta hämmennystä, mutta oli sitkeä, eikä antanut periksi.
Hän kertoo, kuinka ei päässyt irti Unikko- mielikuvasta, ja muisti nähneensä sen jossain. Hän alkoi etsiä tuon alkuperäisen Unikon tarinaa - ja löysi pitkän etsinnän jälkeen Marimekon. Häntä ihastutti suunnittelijan rohkeus luoda jotain niin värikästä (vastoin johtajan tahtoakin, joka oli todennut, että täällä ei kukkia piirrellä).
Tällä hetkellä Books@cafe on sisustettu Marimekolla. Madian kertoo, että hän käy aika-ajoin Suomessa hakemassa ideoita ja etsimässä uusia kankaita. Hänen haaveensa on laajentaa kahden ravintolan lisäksi muille alueille, ja edelleen puhua rakkauden, rauhan ja kunnoittamisen puolesta.
Kahvilani on täysin hate free zone - tänne mahtuvat kaikki - ja tällainen alue mahdollistaa myös yhteisen ymmärtämisen lisääntymisen. Lisäksi jaan Marimekon tarinaa, Suomen tarinaa, sitä, miten pieni valtio on menestynyt yhteistyöllä, sinnikkäällä ponnistelulla ja tasa-arvoon uskomisella, Madian pohtii, ja hörppii väkevää kahvia.
Madianin tapaaminen oli innostava ja liikuttava. Jäin miettimään sitä, mitä tapahtuisikaan, jos katsoisimme itseämme hetken jonkun toisen silmin: meidät suomalaiset nähdään hyvien tarinoiden kautta, meitä arvostetaan ja ihaillaan- mutta usein katsomme itseämme paljon negatiivisemmin. Muuttuisiko suhtautumisemme muihin, jos katsoisimme itseämme lempeämmin?
Ja sitä myös mietin, että Marimekko voisi itsekin omalta puoleltaan iskeä tähän kahvilaan kiinni.....
Kommentit
Lähetä kommentti