Kohtaamisia

Sansibar on tunnettu tuoksuvista mausteista, joita viljellään saarella, ja mausteet muodostavat saaren pääelinkeinon. Tämä päivä vietettiinkin farmilla, maaseudulla. Saimme tutustua niin maanviljelijöihin kuin Fidan ja kumppanin tekemään ruokaturvahankkeeseen, jossa pyritään kohentamaan niin satoa, kuin perheiden ravitsemustilannetta. Sansibar on yksi niistä alueista, jotka kamppailevat yhä kummallisempien sääilmiöiden ja muutosten kourissa. Kuulimme tarinoita siitä, miten sateet tulevat miten sattuu, ja kuivuus iskee välillä tappaen koko sadon. Nyt etsitäänkin kestäviä keinoja pitää maa riittävän kosteana, ja toisaalta pyritään löytämään viljelyyn tapoja, jotka ovat luonnonmukaisia ja takaavat riittävän sadon ympäri vuoden.   Vierailun aikana kiersimme Fidan "demoplotilla", joka on maatilkku kylän vieressä. Siellä opetetaan viljelyä, kastelumenetelmiä ja myös kokoonnutaan miettimään viljelyyn liittyviä haasteita. Paikalla olleet kylän naiset kertoivat tul...

Sansibari on Intian Valtameressä, Afrikan mantereen kupeessa oleva saari, joka hallinnollisesti kuuluu Tansanialle. Saari on kokenut monia vaiheita historiassaan, joista muistot on edelleen nähtävissä tuon leppoisaa elämää sykkivän saaren sylissä. Sansibarilla on vahva arabikulttuurin leima, johtuen Omanin hallinnasta 1600 luvulla. Edelleenkin kaduilla kuulee arabiankieltä, moskeijat kutsuvat rukoukseen ja asukkaista suurin osa on islaminuskoisia. Myös arkkitehtuuri on suloinen sekoitus niin arabialaista kuin intialaistakin rakennustaidetta. Matkustin saarelle perjantaiaamuna, ja samana aamuna aiemmin Suomen suunnasta oli tullut Eduskunnan Naisverkoston delekaatio Fidan Tansanian projektin vieraaksi. Tarkoituksena on nyt tulevan viikon aikana tutustua työhön monelta eri kantilta.  Leppoisa ja lämmin aamupäivä lepäiltiin, ja iltapäivällä lounaan ja aloituspalaverin jälkeen lähdettiinkin jo ensimmäiseen viralliseen tapaamiseen. Sansibarin maatalousministeri oli kutsunut...

Saavuimme suureen pihaan, jossa meitä vastaanotti tummapukuiset miehet tarkistaen tulijoiden nimen ja henkilöllisyyden kutsuvieraslistasta. Lumoava puutarha oli täynnä toinen toistaan kauniimpia istutuksia, kukkia ja puita - ja toinen toistaan tyylikäämpiä naisia, jotka istuivat kuuntelemassa puheenvuoroja. Pääsin Paulan mukana kuokkavieraaksi, hyvin alipukeutuneena ja ilman korkokantakenkiä - mitkä näyttivät olevan melkoinen pukukoodi... Olimme juhlassa, jonka järjesti  Joyful Women , joka on naisten järjestö, ja  työskentelee naisten omavaraisuuden ja voimaantumisen puolesta. Järjestössä on 200 000 jäsentä ja yli 12 000 pienryhmää ympäri Keniaa. Tärkein toimintamuoto on Table Bank- jonka avulla hyvinkin köyhissä oloissa elävät naiset ovat saaneet kerättyä varoja, aloittaneet bisnestä ja saaneet talouttansa ja perheensä hyvinvointia kuntoon. Table Bank - idea perustuu siihen, että ryhmä naisia, jotka tuntevat toisensa ja luottavat toisiinsa kokoontuu säännöllisesti, ja tuo...

Blogi herää taas pikkuhiljaa talviuniltaan. Thaimaan matkan jälkeen loppuvuosi oli enemmän ja vähemmän matalalentoa,  ja kirjoittaminen jäi. Mutta nyt taasen uusilla tarinoilla tähän vuoteen. Kirjoitan tätä vuoden ensimmäistä postausta Nairobista. Työvuosi alkoi tällä viikolla pitkän joululoman jälkeen, ja samalla viikolla, perjantaina lähdin työmatkalle Itäiseen Afrikkaan. Tiedossa kolme viikkoa tiivistä touhua, ja hyvin mielenkiintoisia vaiheita. Olen tehnyt itselleni sellaisen uuden vuoden lupauksen, että mikäli se minusta riippuu, teen aikatauluistani tänä vuonna järkevämpiä, kuin mitä ne ovat olleet. Aloitin tämän matkan perjantaina aivan siitä syystä, että pystyn nukkumaan yhdet kunnon yöunet pitkien yön yli lentojen jälkeen ennen kuin aloitan useamman päivän koulutuksen. Tämä sunnuntai jäikin sekä työntekoon (hieman) ja leppoisaan oleiluun - kuulumisten vaihtoon ystävien kanssa, pieneen kävelyhetkeen ja aamulla Jumalanpalvelukseen. Majoitun tämän viikon ajan työkaverini ...

Työmatka Thaimaan Khao Lakin kauniisiin maisemiin. Kuvia ei juuri tullut otettua, mutta sitäkin enemmän imettyä aurinkoa, lämpöä ja valoa joka soluun. Tämä on minulle ensimmäinen kerta täällä suunnalla. Aasiakokemus on tähän asti rajoittunut Lähi-Itään (ja se on outoa, että se alue on Aasiaa). Matka on sisältänyt turvallisuutta, työhyvinvointia, perhe ja parisuhdekoulutusta, vaikuttamistyön koulutusta. Paljon keskusteluja, haastatteluja ja äänityksiä  - podcasteihin on tulossa vaikka mitä kivaa kuultavaa! Kulttuuri ihmetyttää ja hämmentää. Tähän astiset kokemukset ovat selkeästi kaaotttisemmasta ympäristöstä. Tai sitten en vaan vielä tavoita tätä kaikkea mitä täällä on - ja kuinka voisikaan muutaman päivän jälkeen. Huvittavaa oli, että lähes yhtäaikaa aloitimme Timpan kanssa pohtimaan minkälaista täällä suunnalla olisi elää (ulkomaille muutto on taas puheissamme läsnä paljon - ehkä siksikin tämä keskustelu aktivoitui). Timpalle tämä seutu tuntuisi olevan aivan ihanne; täsmä...

Harvoin on näin lamaantunut olo. Hyvällä tavalla, täydellä tavalla. Tämän kohtaamisen jälkeen oli vaikea sanoa tai kirjoittaa mitään. Oli vaikea pukea sanoiksi tätä tapaamista, sillä se kosketti monella tavalla, liikutti, innosti, rohkaisi ja pisti ajatuksia liikkeelle. Olin katsonut dokumentin City of Joy´sta joitakin vuosia sitten. Se järkytti syvästi. Ensimmäisellä Kongon vierailullani pääsin käymään Panzin sairaalassa tutustumassa raiskattujen ja sotavammaisten uhrien hoitoon. Järkytys ja kauhu asian edessä lisääntyi. Ihmisen pahuus toisen ihmisen kohdalla on jotain niin kamalaa, että sitä ei millään ymmärrä. Mitä tapahtuu ihmisen mielessä, että hän pystyy näihin tekoihin. Panzin sairaalassa hoidetaan koko ihmistä, mutta toipumisen tie on pitkä, varsinkin, kun usein suku ja yhteisö hylkää, keho ja mieli on murtunut, ja elämän mielekkyys mennyt – ja uhka uuteen väkivaltaan on läsnä. Tällä syyskuun matkalla meille järjestyi yllättäen vierailu City of Joy   - keskuk...

Kigalista hotellilta lähtiessämme samaan taksiin kanssamme tuli kongolainen perhe pienen vauvan kanssa, ja seurueeseen kuuluva mies. Kävi ilmi, että perhe oli Gomasta, ja he olivat tulleet Kigaliin tuomaan vauvansa matkalle Eurooppaan. Vauva oli yli yksi vuotias, mutta kevyt kuin höyhen ja äärimmäisen heikon oloinen. Vauvalla oli sairaus, joka vaati leikkausta, joka onnistuisi Euroopassa. Vauvaa hakemaan tullut mies oli töissä järjestössä, joka kuljetti sairaita lapsia eri puolilta maailmaa saamaan hoitoa.  Samainen mies ja pieni vauva istuivat Kigali- Amsterdam välin edessäni. Yllätyin huomatessani, että vauvan perhe oli poissa. Vauva matkusti yksin. Vauva oli levoton ja itki heikkoa itkua. Lento kesti ilta kahdeksasta aamuun asti, ja jossain kohtaaa yötä vauva aloitti aivan lohduttoman itkun. Vaipanvaihto tai ruoka ei auttanut. Lopulta omat korvani, hermoni ja sydämeni ei kestäneet enää, ja pyysin saada pitää vauvaa sylissä. Vauva oli miehen viereisellä istuimella itkemässä...